Harmaahapsi

Urpo harmaantuu edelleen yhä enemmän ja enemmän. Alla on kuvat viime vuoden tammikuulta ja joulukuulta. Kulmakarvojen ja poskien harmaus on ainakin lisääntynyt. Toivottavasti Urposta tulee lopulta kokonaan harmaapäinen papparainen!

Joulupäivän lenkki

Jouluaaton retki inspiroi lähtemään juoksemaan uutta reittiä, joka menee aika läheltä luontopolkua. Se on 16 kilometriä pitkä ja muuten ihan kiva, mutta alkupätkä on sen verran vilkas, että siinä piti koko ajan väistellä muita koiria. Kärsä riehaantui jokaisesta vastaantulijasta, joten sivuun meneminen oli pakollista. Ainoa koira, jonka kohdalla Kärsä oli ihan hiljaa, oli irlanninsusikoira...



Loppupätkä olikin sen verran landella, ettei siellä juuri ollut muita. Kärsä bongasi tosin pellolta pari peuraa ja meinasi ruveta riekkumaan niille.

Yöllä oli satanut ohut lumikerros, mikä oli vähän ongelmallista, koska paikoin lumen alla oli jäätä. Ihan alkumatkasta emäntä liukastui ja lensi selälleen maahan, mutta onneksi ei sattunut mitään mustelmaa pahempaa.

Jouluaaton retki

Tänä vuonna jouluaatto oli yllättävän aurinkoinen, joten retki luontopolulle oli paikallaan. Keli oli kuitenkin erittäin märkä, eikä Urpo voinut istua hetkeksikään edes kuvaa varten.



Urpo sai kulkea vapaana, mutta Kärsällä ei ole luottoa ja hän oli remmissä. Reitillä ei kuitenkaan ollut muita, parkkipaikkakin oli aivan tyhjä tullessa. Juuri kun olimme jo poistumassa taukopaikalta, sinne tuli muita ihmisiä, mutta se olikin ainoa kohtaaminen.







Kun palasimme kotiin, joulupukki oli käynyt tuomassa lahjaröykkiön takan eteen. Urpolla oli tietysti huutava nälkä ja hän luuli jokaista rapisevaa pakettia joksikin herkuksi. Hän vain pilkki lahjojen äärellä ja taisteli unta vastaan.

Urpon kurja aatonaatto

Urpon jouluaatonaatto ei mennyt ihan niin kuin hän olisi toivonut. Ensin hän joutui Kärsän kanssa heti aamusta juoksulenkille, vaikka taivaalta tuli räntää. Sääennuste lupaili aamuksi vielä lumisadetta, ja lämpötilakin oli pakkasen puolella, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, koska sade tuli räntänä eikä lumena. Urpolla ei siis ollut kuin heijastinliivi yllään ja hän kastui.

Pian lenkin jälkeen oli aika lähteä eläinlääkäriin uusimaan vuoden takaista kemiallista kastraatiota. Implantti on auttanut pissavaivoihin, eikä Urpo ole tiputellut lainkaan sen kanssa, joten oli itsestäänselvyys, että hän sai taas vuoden voimassa olevan kastraation.



Eläinlääkäriin meno oli vähän erilaista tällä kertaa koronapandemian takia. Klinikan odotustilat ovat hyvin pienet, joten ovessa oli kielto mennä sisälle odottamaan, jos siellä on jo joku toinen. Odotimme siis ulkopuolella, mistä eläinlääkäri kävi kutsumassa Urpon sisälle. Onneksi emäntä sai sentään mennä mukaan tutkimushuoneeseen. Itse toimenpide oli hyvin nopea: niskasta kiinni ja implantti sisään nahan alle.

Lisäksi eläinlääkäri napsaisi Urpon leuasta pari varsiluomea pois. Ne olivat olleet Urpolla ties kuinka pitkään, mutta elänlääkäri sanoi, että ne voivat jäädä kiinni johonkin ja että niiden poistaminen on ihan helppo juttu. Ne olisi kuulemma voinut leikata irti kotonakin, mutta lääkäri teki sen joululahjana.

Kärsä oli myös mukana eläinlääkärireissulla, tosin hän odotti tietysti autossa. Kesken kaiken emäntä muisti, että etupenkillä on kolme rasiallista suklaata, mutta luojan kiitos Kärsä pysyi takakontissa. Muuten hän olisi joutunut seuraavaksi lääkärin juttusille!

Kalaa pöydällä

Vaikka kalastusreissut eivät ole Urpon lemppareita, hän tykkää kuitenkin kalasta erittäin paljon. Eilen kun keittiön pöydällä oli kalaa, Urpo asettui lattialle tapittamaan sitä hyvin intensiivisesti. Hänellä on nykyään aivan mahdoton ruokahalu!

Viikonloppu merellä

Tämä viikonloppu on koirien osalta sujunut merellisissä tunnelmissa, sillä he ovat olleet isännän kanssa kalassa molempina päivinä. Tänään he pääsivät piipahtamaan laivalla isännän entisellä työpaikalla. Urpo on käynyt siellä pienestä pitäen monta kertaa, joten hän meni heti messin ovelle heiluttelemaan häntäänsä. Hän muistaa, että sieltä on joskus herunut herkkuja.

Muuten talvinen veneily ei ole Urpon mieleen, mutta hän lähtee kuitenkin innoissaan isännän mukaan ihan mihin vaan.



Veneilyn jälkeen Kärsä meni taas takkatulen ääreen lämmittelemään, koska merellä on aina kosteaa ja tuulista.

Jatkoa aamulenkeille

Koirat joutuivat tänään taas heti aamusta juoksulenkille. Urpolla tuntuu olevan kevyempi askel aina kun hän joutuu juoksemaan ennen aamupalaa, koska hänellä on huutava nälkä. Viimeiset pari kilometriä kumpikin koira juoksi niin kovaa, että Urpollakin olisi pitänyt olla vetovaljaat.

Kissaeläin

Kärsä on ruvennut viihtymään hyvin takan ääressä lämmittelemässä, vaikkei täällä etelässä ole edes kunnon pakkasia.

Matildanjärvellä

Koirilla oli oikein aktiiviviikonloppu, sillä lauantaisen pitkän juoksulenkin jälkeen he pääsivät eilen vielä retkelle Matildanjärvelle. Mukana olivat myös Villa ja Sipi, jotka rääkkäsivät Kärsää.



Kärsä taisi salaa tykätä rääkättävänä olemisesta, sillä hän säntäili yhä uudestaan valkoisten kimppuun. Jopa Urpo ja Villa intoutuivat leikkimään keskenään, mikä on harvinaista näille senioreille.



Urpon mielestä hänen olisi pitänyt saada maistaa sämpylää, mutta herkkuja ei herunut. Hän pysäköi itsensä varmuuden vuoksi kuitenkin eväspenkin välittömään läheisyyteen ja loi vetoavia katseita emäntään.

Pitkä lauantailenkki

Pitkästä aikaa koirat pääsivät emännän kanssa juoksemaan pitkän lenkin, 23,5 kilometriä. Sää oli mitä mainioin, kun ei tuullut juuri lainkaan eikä satanut kuin yhden pienen räntäkuuron verran.



Urpon jaksaminen hieman mietitytti etukäteen, mutta hän jaksoi aivan hyvin. Kärsällä oli välillä vähän liikaa hajuja tutkittavana, muuten hänelläkin meni hienosti.

Nopea herätys

Urpo näyttää kuvassa hyvin uneliaalta, mutta todellisuudessa hän oli eilen aamulla todella pirteä aikaisella juoksulenkillä. Hänellä olisi pitänyt olla vetovaljaat päällä, sillä meno oli niin hienoa!



Kärsäkin jaksoi juosta reippaasti, vaikka lähtö oli jo ennen seitsemää aamulla. Ulkona oli tietysti aivan pimeää, mutta kyllä tiellä pystyi juoksemaan aika helposti.

Mahdoton varas

Kärsä on aivan kauhean nätti ja suloinen, mutta sisimmissään hirveä sika. Nyt hän jäi kiinni verekseltään pöydältä pihistämänsä leipäpussin kanssa! Tämä on ihan kuin jonkun pentukoiran kanssa, joka vie kaiken minkä kiinni saa!

Onni onnettomuudessa

Tänään Urpon ja Kärsän piti jäädä koko päiväksi yksin kotiin, mutta emäntä jäikin heidän onnekseen kotiin hoitamaan nuhaista pikkuveljeä. Oli onni onnettomuudessa, että tänään on ollut oikein hieno sää.

Lunta tulvillaan

Taas on tällainen yhden päivän talvi. Tänään on hienoa ja nättiä, huomiseksi on jo luvattu vesisadetta. Pitää siis nauttia vielä kun voi!

Pettyneet koiraeläimet

Eilen pikkuveljen pihaleikeistä ei meinannut tulla mitään, koska koirat karkailivat koko ajan eivätkä tulleet kutsusta takaisin. Niinpä heidät oli pakko kytkeä kiinni keinuun. He olivat hyvin, hyvin pettyneitä tilanteeseen ja näyttivät erittäin surkeaa naamaa.

Kesällä on paljon helpompi ulkoilla, kun on lämmin ja koirat voivat rötvätä terassilla. Näin talvella he eivät oikein viihdy pihalla. Ei heitä silti voi sisällekään jättää, koska Kärsä syö sieltä kaiken minkä käpäliinsä saa.

Kuristusote

Kärsä nukkui Urpon kuristusotteessa yhtenä iltana. Näytti siltä, ettei hän voi millään saada happea, mutta hän nukkui pitkät pätkät Urpon tassu kaulallaan. Läheisyys taitaa olla Kärsälle tärkeämpää kuin mukavuus.