Eväsretki hyvien uutisten siivittämänä

Eilen olimme eväsretkellä Urpon eläinlääkärikäynnin jälkeen. Tällä kertaa ei ollut lainkaan huolta Urpon jaksamisesta, koska hän oli juuri saanut niin hyvän arvion eläinlääkäriltä. Eväiden kerjääminen ainakin onnistui täysin vaivatta!



Urpo taisi saadakin pienen murun pikkuveljen croissantista palkinnoksi siitä, että hän oli niin nätisti eläinlääkärin tutkimuksessa.



Lunta tuli koko ajan taivaan täydeltä, mutta polulla oli onneksi vielä helppo kulkea. Liikkeellä oli muitakin ihmisiä, jotka olivat tallanneet polkua juuri sopivasti. Eikä lunta edes ollut vielä niin paljon, että se olisi haitannut kävelemistä. Urpolla ei ainakaan ollut mitään vaikeuksia, sillä hän veti vimmatusti remmissä koko ajan.

Terveen paperit

Urpo kävi tänään eläinlääkärillä ottamassa uuden kastraatioimplantin, joka pitää uusia vuosittain. Samalla eläinlääkäri tutki hänet pintapuolisesti ja totesi, etteivät imusolmukkeet ole lainkaan turvoksissa. Rinnassa olevat patit ovatkin vain rasvapatteja, jotka ovat vaarattomia.



Sydänkin on kuulemma oikein sporttinen ja terve. Eläinlääkäri sanoi, että jos jotain haluaa muuttaa Urpon elämässä, niin hänelle voisi antaa vähän enemmän ruokaa. Se mitä toinen eläinlääkäri piti kuihtumisena ja surkastumisena, tämänpäiväinen piti laihuutena. Eikä tällä kertaa ollut puhettakaan apeudesta, josta toinen eläinlääkäri puhui koko ajan ja kirjasi potilaskertomukseenkin.

Olipa suunnaton helpotus kuulla tällainen arvio, kun toukokuun jälkeen on koko ajan kytenyt pieni epäilys Urpon kunnosta. Urpo on jo vanha, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta jospa hänellä olisi vielä muutama hyvä vuosi jäljellä.

Tapanin reippailut

Tapaninpäivä oli tänä vuonna erittäin kylmä. Kärsä lähti kuitenkin reippaana aamulla juoksulenkille, tällä kertaa ihan toppatakki yllään. Vetovaljaat mahtuvat hyvin takin alle ja pysyvät paikoillaan, koska vetoliina kiinnittyy ihan alaselän kohdalle ja pilkottaa takin helman alta. Ei ehkä kovin ihanteellinen juoksuasu tuo toppatakki, mutta jos pakkasta on 20 astetta, niin ei Kärsää voi viedä ulos ilmankaan. Kärsä juoksi kymmenen kilometrin lenkin huimaa vauhtia, joten kylmyys ei tuntunut vaikuttavan ainakaan negatiivisesti.



Pakkanen ei meinannut hellittää lainkaan, mutta lähdimme silti vielä retkelle Marttilaan iltapäivällä. Parkkipaikalla ei ollut muita autoja eikä metsässä näkynyt kuin metsän eläinten jälkiä, joten Urpo sai olla vapaana. Voi että hän nautti! Papparainen juoksi hajujen perässä aivan kuin nuorempana ja kävi vain välillä ilmoittautumassa isännälle. Tassut palelivat hiukan, mutta muuten Urpo oli kuin villivarsa. Kärsäkin sai olla vapaana jonkun aikaa ja hänelläkin oli vauhti päällä aamun juoksulenkistä huolimatta.



Onneksi lunta ei ollut liikaa vaan juuri sopivasti, ettei ollut raskasta kävellä. Ja onneksi oli edes vähän lunta, sillä pimeä pääsi yllättämään ja ehdimme autolle vasta noin tunti auringonlaskun jälkeen.

Kiireinen jouluaatto

Jouluaatto valkeni kylmänä, mutta Kärsä pääsi siitä huolimatta juoksulenkille heti aamusta. Pakkasta oli noin 15 astetta, joten hänelle piti pukea nuttu eikä lenkki ollut kovin pitkä. Urpo jäi sillä välin sohvalle peiton alle nukkumaan.





Lenkin jälkeen oli aika lähteä kyläilemään mummun luo. Nyt sinne voi mennä koirien kanssa, kun mummun Roope-koira on mennyt koirien taivaaseen. Mummu oli laittanut koirille patjan lattialle, ja he pysyivät siinä aika hyvin. Heillä oli omat ruuat mukana, joten heidän ei tarvinnut olla ihan kuivin suin koko aikaa.



Mummun luota kurvasimme vielä ukin luo, missä Sipi ja Nukka olivat jo ennen meitä. Sipi ei tykännyt yhtään, että mekin tulimme ukin luo ja piti kauhean haukkukonsertin heti alkuun. Kärsäkään ei ollut tyytyväinen ja nosti lähes kaikki karvansa pystyyn nähtyään Nukan. Kärsä tosin sietää Nukkaa yhä paremmin ja paremmin.

Kun joulupukki tuli, alkoi taas kauhea räksytys ja siinä rytäkässä Urpo karkasi ovesta ulos. Joulupukin alkuspiikkejä ei voinut keskeyttää, joten Urpo sai olla oven takana hyvän tovin. Hän oli löytänyt jonkun pökäleen pihalta ja mälvännyt sen ovelle, joten joulupukin lähdettyä koko kuisti piti lakaista.

Loput jouluaatosta meni sentään ihan hyvin, ja koiratkin saivat lahjaksi herkkutikut, joita he söivät sulassa sovussa kukin omassa rauhassa.

Sirkustemppuja

Urpo vie kerjäämisen uusiin sfääreihin tämän tästä. Nyt on jo sirkustemppuilu otettu käyttöön! Häntä kiellettiin kerjäämästä pöydän ääressä, joten hän meni sohvalle ja nimenomaan sen uloimpaan kohtaan, jotta hän voisi haistella hyviä tuoksuja mahdollisimman läheltä.

Nolo kerjäläinen

Kärsä ei jaksaisi millään pysytellä aloillaan, kun isäntäväki on koko päivän etätöissä. Hän alkaa viimeistään alkuiltapäivän puolella kerjätä huomiota ja ehkä vähän herkkujakin, ja käy vähän väliä moikkaamassa emäntää ja isäntää. Välillä saattaa pieni kuolatippakin roikkua suupielestä, jos pöydällä on jotain syötävää.

Aina sylissä

30-kiloinen koira on Urpon ja Kärsän mielestä ihan sylihauva! Varsinkin Kärsä on sellainen, että jos hän ei ole koko päivänä päässyt syliin, niin hän alkaa illalla olla jo vähän levoton ja hakee läheisyyttä vaikka väkisin.

Uusintalenkki

Koska viime viikonloppuna emännän sykemittari oli hukassa, oli pakko uusia kyseinen lenkki nyt kun sykemittari on löytynyt. Vauhti ei ollut aivan yhtä päätähuimaava tällä kertaa, mutta kyllä Kärsä oli tänäänkin vauhdikas.

Retki keskellä viikkoa

Taivaalta tulee tasaisen harmaata tihkua, mutta lähdimme siitä huolimatta retkelle luontopolulle. Polku oli kyllä aika petollinen, koska maa näytti ihan paljaalta, mutta siellä täällä olikin jäätä neulasten alla.







Koirilla oli mukana koko vaatekaappi eli sade- ja toppatakit, koska tosiaan vettä tihutti, mutta heillä piti olla myös lämmintä päälle tauon ajaksi. Urpo kääriytyikin kerälle takin sisälle heti, kun hän tajusi, ettei hänelle heru mitään eväitä. Kärsä taas meni pikkuveljen syliin notkumaan siltä varalta, että jotain tippuisi.



Evästauon jälkeen matka jatkui sadetakkien alla. Reitti on taukopaikan jälkeen aika kivikkoinen ja muutenkin haastava, mutta tänään se oli vielä vaikeampi liukkauden takia. Sai kävellä ihan kieli keskellä suuta, mutta onneksi vältyimme tapaturmilta.

Laiskottelua sykleittäin

Urpo kävi eilen illalla vihdoin taas lenkillä parin päivän laiskottelun jälkeen. Hän ei näytä lähtevän millään ainakaan silloin, jos ruoka-aika lähestyy. Aamulla hän ei ainakaan voi lähteä ennen aamupalaa eikä iltapäivällä ennen päivällistä. Sitten jos ruoka on jo syöty, niin hän on välillä oikein innoissaan lähdössä mukaan.

Yleisesti ottaen Urpo lähtee aina lenkille ennen pitkää. Jos hän on laiskotellut pari päivää, niin johan maistuu ulkoilu.

Haamulenkki

Emännän sykemittari on kateissa, joten tämän aamun juoksulenkki Kärsän kanssa meni aivan hukkaan, jos joitain piirejä on uskominen.



Oli silti aivan mahtava lenkki - Kärsä suorastaan lensi! Olisi kyllä ollut kiva tietää kuinka pitkä matka oli ja minkälaista vauhtia tarkalleen ottaen juoksimme, mutta pääasia on, että oli kivaa.

Lenkki Raisiossa

Talvi alkaa tällä erää olla ohi täällä lounaassa, mutta vielä ennen vesisateita ehdimme Raisioon lenkkeilemään. Koirilla oli takit päällä kovan tuulen takia sekä siksi, että taivaalta tuli jotain höttöä. Kenties kehno sää vaikutti siihen, että saimme taivaltaa rauhassa.



Koirilla ei ollut kuonokoppia tänäänkään, mikä oli virhe, sillä he kyllä löytävät kakkapökäleet ja hotkaisevat ne suuhunsa aina tilaisuuden tullen. Onneksi pökäleet olivat tänään vielä jäisiä, niin ne sai pois suusta pitämällä suuta auki ja ravistelemalla koiran päätä. Sitten täytyy vain olla nopea ja potkaista pökäle kauemmas ennen kuin toinen hönö ehtii napata sen suuhunsa. Sulaneita tai tuoreita kakkoja ei sitten voikaan mitenkään kaivaa ulos suusta, joten kyllä se kuonokoppa vain on hyvä keksintö.

Taas maalaistollot Turussa

Viime sunnuntain Turun-reissu jäi tyngäksi paukkupakkasen takia, joten tänään oli uuden yrityksen aika. Toki ihan kaikki valotaide ei ollut enää nähtävillä, mutta sentään muutama kohde oli edelleen esillä. Tänään oli paljon vähemmän väkeä liikkeellä kuin sunnuntaina, joten senkin puoleen oli helpompi liikkua.



Koirilla ei ollut kuonokoppia mukana, mikä oli virhe - Urpolla oli melkein heti autosta päästyään joku sämpylä suussa! Onneksi se oli ihan jäässä, niin sen sai helposti revittyä pois.

Muuten retki meni ihan hyvin. Kärsäkin käyttäytyi aika hyvin, vaikka hänen pitikin haukkua muutamalle vastaantulleelle koiralle. Urpo oli ihan viilipyttynä, sillä hänhän on asunut Turussa elämänsä ensimmäiset vuodet, vaikka onkin maaseudulta kotoisin alun perin.

Hyytävän jäätävää

Pakkanen ei hellitä ainakaan ihan vielä, sillä tänään oli koko päivän lähemmäs 20 astetta pakkasta. Siitä huolimatta koirien oli päästävä lenkille, joten menimme hiekkakuopille missä ei tule käytyä kovin usein, jotta koirilla olisi edes paljon uutta haisteltavaa, kun ei voi tehdä pitkää lenkkiä.



Heillä ei tällä kertaa ollut kuonokoppia, koska hiekkakuopilla ei oletettavasti ole mitään syötävää, mutta he keksivät alkaa järsiä keppejä oikein urakalla. Välillä matkanteko tyssäsi pitkäksi ajaksi, kun Urpolla oli niin kauhea tarve pureskella keppejä. Jos yhden otti pois häneltä, löysi hän pian uuden. Ja Kärsä teki perässä tietysti. Koirat oikein tärisivät ilmeisesti kylmästä, mutta silti piti pysähtyä paikoilleen syömään keppejä.

Sipin ja Nukan uudessa kodissa

Sipi ja Nukka muuttivat hiljattain uuteen kotiin vähän kauemmas meistä, ja tänään kävimme tekemässä tupatarkastuksen heillä. Vierailuun sisältyi tietysti ulkoilua kauniissa maisemissa. Hajuja oli niin paljon, etteivät Urpo ja Kärsä meinanneet pysyä nahoissaan, heillä oli niin kiire koko ajan.



Ulkoilun jälkeen kaikki neljä koiraa luulivat, että on ruoka-aika. Valkkarit parkkeerasivat kodinhoitohuoneeseen kyttäämään ruokaa, kun taas seisojat norkoilivat keittiössä. Mitään ei kuitenkaan herunut koirille ja seisojat komennettiin olohuoneen puolelle lepäämään.



Pikkuveli teki Urpolle aivan ihanan pesän tyynyistä ja peitoista. Papparainen makoili siellä lämpimässä niin, että vain kuono pilkisti ja tuhina kuului.



Kun oli aika lähteä kotiin, Urpo meinasi jäädä pesään nukkumaan. Nukka ainakin olisi ilahtunut, jos Urpo olisi jäänyt kylään pidemmäksi aikaa.

Maalaistollot kaupungissa

Turussa on tänä viikonloppuna valotaidetta tarjolla, joten lähdimme sinne pimeyttä pakoon. Koiratkin pääsivät mukaan, koska kyseessä oli ulkoilmataide. Kärsä on syntynyt Hollannin maaseudulla eikä ole Suomessakaan juuri kaupungeissa käynyt eli hän on täysin puhdas maalaisjuntti.



Pyörimme kaupungilla vain tunnin verran, koska oli niin hyytävän kylmä ilma - pakkasta oli melkein 20 astetta, minkä lisäksi pohjoisesta kävi viima, joka teki paljaan ihon tunnottomaksi hetkessä.



Tunti riitti vallan mainiosti maalaistollo Kärsälle. Hänellä oli kauhea stressi kaikista ihmisistä sekä tietysti vieraista koirista. Kylmästä ilmasta huolimatta kaupungilla oli nimittäin todella paljon porukkaa liikkeellä sekä tietysti myös paljon koiria. Kärsä-raukka stressaantui niin paljon, että hänellä meni vatsa aivan kuralle. Ehkä hänen olisi hyvä käydä ihmisten ilmoilla vähän useammin, tosin se olisi kannattanut toteuttaa jo pentuna.

Kärsä päheänä juoksemassa

Emännän monen viikon flunssa on vihdoin ohi, joten Kärsä pääsi juoksemaan aamulla. Hänelle piti laittaa Urpon vanha fleeceliivi valjaiden alle, koska pakkasta oli kymmenisen astetta. Kärsä jaksoi juosta oikein hyvin ja tuntui nauttivan vauhdista pitkän tauon jälkeen.

Laiskottelijat

Emännällä oli tänään mahdollisuus jäädä etätöihin, joten koirien ei tarvinnut olla yksin kotona. Urpo tosin jäi aamulla yksin sillä aikaa, kun Kärsä vei reippaana pikkuveljen päiväkotiin.



Urpon tassu on eilisen tapaturman jäljiltä kunnossa paitsi että yksi varvas on vähän turvoksissa. Vielä ei ole paniikia lähteä eläinlääkäriin, mutta täytyy seurata tilannetta. Urpo on rötvännyt Kärsän kyljessä kiinni koko päivän ja ollut aivan tyytyväinen.

Hirveä tapaturma

Urpo oli tänään takapihalla kyttäämässä lintuja tai pupuja tms. ja tuli takaisin tikku tassusta törröttäen. Hän juoksi ihan täyttä päätä ovelle ja oli kauhealla innolla menossa sisälle, mutta ensin emännän piti irrottaa tikku. Sepä ei lähtenytkään irti, ja Urpo kerkesi jo juosta sisälle tikku tassusta törröttäen. Se oli ihan kauhean näköinen!



Lopulta tikku lähti irti, eikä tassu onneksi vuotanut verta juuri lainkaan. Haavaa oli vähän vaikea putsata, koska tikku oli ollut varpaiden välissä, minne on vaikea päästä käsiksi. Urpo oli ihan kiltisti ja antoi koskea tassuun, joten se ei varmaankaan ole kovin kipeä. Pitää nyt tarkkailla tilannetta ja lähteä tarvittaessa eläinlääkäriin näyttämään sitä.