
Kyläpaikasta suuntasimme lentokentälle, missä odotti toinen kiva yllätys, nimittäin isäntä. Riemu oli taas rajatonta.
Tänään meillä kävi pieni poika isänsä kanssa kylässä. Ovikellon soidessa Urpo ja Kärsä aloittivat kauhean konsertin, eikä pieni vieras olisi ollenkaan tullut sisälle. Koirat joutuivat karanteeniin vierashuoneen portin taakse, missä he pysyivät yllättävän pitkään. Sitten portilta kuului kolinaa ja tassuttelua ja pian Urpo hiipi olohuoneen puolelle hyvin varovasti ja selkä kyyryssä. Hän kävi tervehtimässä vieraita oikein varovasti ja meni sitten sohvalle. Kärsä pysyi vierashuoneessa loppuun asti, ihme ja kumma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti