perjantai 30. kesäkuuta 2017

Käsittämätöntä sikailua

Urpo katosi eilen pihalla hetkeksi metsikköön ja tuli sieltä sitten jonkun kepin kanssa. Kärsä meni uteliaana katsomaan mitä Urpo oli löytänyt ja sai kauheat murinat Urpolta. Niinpä Kärsä jatkoi frisbeeleikkejä emännän kanssa.

Urpo hivuttautui "keppinsä" kanssa vähän lähemmäs ja jäi heinikkoon kaluamaan aarettaan. Silloin emäntä hoksasi, että keppi olikin eläimen koipi! Urpo ei päästänyt Kärsää lähelleen, joten Kärsä joutui liiteriin karanteeniin siksi aikaa kunnes emäntä saisi Urpolta sorkan pois ja roskikseen.

2017-06-30_08-02-11

Se ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, sillä Urpo murisi myös emännälle. Aivan ennenkuulumatonta ja käsittämätöntä! Lopulta Urpo suostui päästämään irti sorkasta ihan käskyttämällä, mutta olipahan erikoinen tilanne. Loppuillan Urpo olikin kuin ilmaa emännälle pakollisia toimenpiteitä kuten tassujen pyyhkimisiä lukuunottamatta. Tänään Urpo on ollut melkoisen nöyränä.

2017-06-30_08-01-50

Urpon käytöksen lisäksi ihmetyttää tietysti se, että mistä peuran sorkka oli päätynyt metsikköön. Se ei ole voinut olla missään kovin kaukana pihastamme, sillä Urpo oli vain hetken poissa näkyvistä. Ettei joku olisi taas dumpannut jätteitään metsään sen sijaan, että olisi hävittänyt ne asiallisesti...

4 kommenttia:

  1. Opettelen koirankasvatuksen koukeroita tulevana koiranomistajana. Oliko tuo Urpon "ilmaaminen" ikään kuin rangaistus murisemisesta vai ymmärsinkö väärin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Täydellinen välinpitämättömyys on varmaan pahin rangaistus ainakin näille meidän koirille, jotka saa normaalisti ehkä vähän liikaakin huomiota. Urpo ei ole koskaan ennen murissut ihmiselle, joten sen takia oli pakko tehdä jotain.

      Poista
  2. Kiitos. Näitä esimerkkejä oon keränny työkalupakkiini jottei ois ihan uuno sitten kun koira on meillä.

    VastaaPoista