Ruskea karkulainen

Kärsä päätti eilen illalla ottaa hatkat kotipihalta. Olimme juuri menossa sisälle, kun Kärsä hävisi metsään. Se ei vielä ollut huolestuttavaa, sillä koirilla on tapana käydä puiden suojassa tarpeillaan, mutta kun oli kulunut monta minuuttia eikä Kärsä tullut takaisin kutsuttaessa, niin alkoi tulla kauhea huoli hänestä.

Emäntä lähti yhdessä Urpon kanssa etsimään pikkuveljeä. Pihalla olleet naapurit eivät olleet nähneet Kärsää, mutta arvelivat hänen ehkä olleen kiinnostunut heidän lampaistaan. Kärsää ei kuitenkaan näkynyt lampaiden luona. Palasimme kotipihaan huutelemaan Kärsää. Mitään ei kuulunut. Sitten lähdimme autolla ajelemaan tietä pitkin, taas turhaan.



Kärsän katoamisesta oli kulunut jo tunti, kun palasimme autolla pihaan. Helpotus oli valtava, kun Kärsä oli portilla vastassa haukkuen vimmatusti! Lähdimmekin siitä suoraan lentokentälle hakemaan isäntää kotiin. Ilta oli siis hyvin tunteikas.

Kärsä oli luultavasti lymyillyt jossain kodin lähellä, koska talon takana olevasta metsästä ei pääse kovin pitkälle. Vastassa on leveä aitaus, jonka toki pääsee kiertämään, mutta tuskin houkuttelee lähtemään kauemmas. Viime syksynä naapuri oli jättänyt lampaanraadon metsikköön villieläinten tuhottavaksi, joten ehkä siellä oli taas joku ihana haiseva raato. Olisi kyllä erittäin suotavaa, että teurasjätteet hävitettäisiin asianmukaisella tavalla sen sijaan, että ne dumpataan metsään!