Tänään on kulunut kuusi vuotta siitä, kun haimme Urpon kotiin Alma-emän hellästä huomasta. Urpo oli heti alusta alkaen reipas eikä itkenyt automatkan aikana yhtään. Häneen oli helppo kiintyä, koska hän oli niin kultainen pikku pentu. Hän on edelleen oikea kultakimpale, niin ihana ja kiltti.
Oi ihanuus, mikä kirppu. Monesti oon ajatellut, että ois aivan huippua saada palata yhdeksi päiväksi siihen aikaan, kun oma karkkari oli pieni.
VastaaPoistaTällaiset kuvat ei oikein auta pentukuumeeseen!
Poista