Urpo lähti siis jouluaaton iltapäivänä emännän kanssa Raisioon Rekun ja Villan luo. Emme ehtineet ulkoilla kovin paljon ennen lähtöä, koska meidän piti keräillä voimia, mutta onneksi Villa pitää aina huolen siitä, että Urpolla on tekemistä ja päänvaivaa.
Villan ja Urpon kuvionukuntaa
Urpo harjoitteli portaissa kävelyä. Se oli hieman pelottavaa, sillä Rekku tykkää pitää majaa portaiden alla.
Otsasuoni pullotti, kun ei päässyt sohvalle. Kuva A.S.
Onneksi Rekku lainasi Urpolle häkkiään.
Kuva piti ottaa äkkiä ennen kuin heillä alkoi valua kuola!
Villa oli loukannut tassunsa johonkin iltalenkillä. Emme kyllä huomanneet sitä ennen kuin olimme jo kotona ja lattialta löytyi veritippoja.
Joulupäivä valkeni yhtä sateisena kuin jouluaatto, mutta olimme reippaita ja kävimme suolenkillä Rehtsuolla. Kävelimme reittiä niin pitkälle, että polulla olevat myrskyn kaatamat puut alkoivat haitata etenemistä huomattavasti. Puut ovat olleet polulla jo ainakin kesästä lähtien, näin tiesi kertoa seurueen jäsen, joka oli kävellyt reitin jo aiemmin. Muutenkin pitkospuut ja lankut olivat valitettavan huonossa kunnossa. Toivoisimme, että niihin voisi panostaa enemmän.
Illalla sukulainen lähetti viestin, että Isosuon ulkoilualueella oli nähty outo susi, joka oli seurannut ulkoilijoita. Voi olla, ettemme ihan heti lähde mihinkään vaellukselle. Susienhan kuuluisi välttää ihmisiä, mutta viime aikoina on uutisoitu hieman toisenlaisista tapauksista. Erittäin epätodennäköistähän se on, että joutuisi suden suuhun, mutta kieltämättä nyt on pieni pelko persiissä.
Nousiaisten rajalla
Rekku komeana kiilusilmänä
Villa - melkein valkoinen paimenkoira
Villa ja Urpo jaksoivat kisata. Ainakin Urpo.
Rekku viihtyi enemmän omissa oloissaan keppien kera.
Kun polku alkoi näyttää tältä, käännyimme takaisin.
Onneksi näin nättiä suota kelpasi katsoa uudemmankin kerran.
Joillakin oli tosin jotain paljon kiinnostavampaa puuhaa kuin maisemien ihailu.
Rekku oli lenkin jälkeen niin poikki, että hän nukahti vahingossa kamalan kakrun viekkuun.
Tapaninpäivän aamuna ulkona oli melkoinen myrsky. Tuuli niin kovaa, että katto rytisi. Koiranomistajilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja: ulos on lähdettävä säällä kuin säällä. Emme sentään menneet metsään vaan pellolle. Läheisessä talossa olivat ikkunat pimeinä, eli siellä oli ilmeisesti sähkö poikki. Vähän matkan päässä näimmekin pyörätielle pudonneen sähköjohdon, jonka päälle oli kaatunut puu.
Aamupäivällä suuntasimme Urpon kanssa kotiin Turkuun. Lähdimme saman tien katsomaan myrskyä Luolavuoren vanhalle kaatopaikalle. Siellä oli turvallista liikkua poissa kaatuvien puiden ulottuvilta.
Aurinko tuli esiin, joten Urpo pääsi poseeraamaan korvat tuulessa lepattaen.
Melko harvinainen tapaninpäivän maisema
Tuuli alkoi laantua vähän, joten kuljimme metsän läpi takaisin kotiin. Näky oli kuin sotatantereella - puita laossa siellä täällä. Onneksi suurin osa on nyt jo raivattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti