keskiviikko 31. elokuuta 2011

Allaslenkkeilyä

Tämä viikko on oikein luksusta Urpolle, sillä emäntä on lomalla. Olemmekin lenkkeilleet ahkerasti, eikä Urpon tarvitse olla pitkiä aikoja yksin kotona. Maanantainahan olimme Maarian altaalla Dumlen kanssa, tänään kävimme kahdestaan Raisiossa kiertämässä Haunisten altaan.



Lenkkeilytunnelmia latistivat kyltit ja laput, joiden mukaan koirat pitää olla kytkettyinä. Selvähän se, sillä eihän missään saa ulkoiluttaa koiria vapaana paitsi koirapuistoissa ja maanomistajan luvalla, mutta tihkusateisena arkipäivänä otin riskin ja annoin Urpon juoksennella vapaana. Yhtä koiranulkoiluttajaa lukuunottamatta muita ihmisiä ei näkynytkään, mutta koko ajan piti olla varuillaan, että tuleeko mutkan takaa vastaan joku vihainen ihminen, joka alkaa räyhätä. Olen nimittäin kuullut, että näinkin on joillekin käynyt kyseisellä reitillä... Siitä syystä Haunisten altaasta ei varmaan tulekaan samanlaista kestosuosikkia kuin Maarian allas.

maanantai 29. elokuuta 2011

Treffit altaalla

Tänään vuorossa olivat Urpon kolmannet treffit iki-ihanan Dumlen kanssa. Tällä kertaa kävimme Maarian altaalla, missä on mukava lenkkeillä, koska vastaantulijoita on äärimmäisen harvoin. Tänään emme nähneet koko lenkin varrella ketään muita. Sää on epävakaa, mutta sehän ei koiria hidastanut.


Hännät ristissä


Urpo vilkuttaa Dumlelle korvalla


Turkit kastuivat sateessa

Meno ei ollut ihan yhtä päätöntä kuin edellisillä kerroilla. He kyllä riehuivat sydämensä kyllyydestä, mutta eivät kuitenkaan ihan hillittömästi. Se saattoi johtua siitä, että Dumle oli muutama päivä sitten vaeltanut monta tuntia Kuhankuonolla. Sinne olemme ajatelleet mennä Urponkin kanssa seuraavan parin viikon sisällä, jos vain säät sallivat.


Dumle kuiskailee salaisuuksia Urpolle

Lopuksi teimme vielä pari paikallaanoloharjoitusta. Dumle malttoi hienosti, mutta Urpo otti pienen vasraslähdön ja yllytti Dumlenkin vilppiin ensimmäisellä kerralla. Toinen kerta sujui molemmilta hyvin, ja he saivat palkinnoksi kamalan hajuiset mutta ah niin hyvältä maistuvat tonnikalaraksut.

perjantai 26. elokuuta 2011

Varsinainen lintukoira!

Tänään Urpo pääsi käymään rannassa, koska siellä ui sorsia. Emäntä ajatteli vain käydä vähän näyttämässä niitä hänelle.



Mutta mitä tapahtuikaan - mokoma rakki kulki vain nokka pitkin maata. Lopulta hän löysi sen, mikä rannassa kiinnosti eniten: sorsille heitetyt pullanjämät. Kyllä siinä on varsinainen lintukoira!

Lohdutukseksi kerrottakoon, että Urpo on parina päivänä ajanut pusikosta fasaanin lentoon.

torstai 25. elokuuta 2011

Remmikäyttäytyminen

Urpollahan on ollut ongelmia remmissä kulkemisen kanssa. Hän on ihan pienestä pitäen vetänyt, ja se on pahentunut koko ajan. (Tai ehkä kyse on siitä, että Urpo on voimistunut ja saanut enemmän massaa, jolloin vetäminen tuntuu pahemmalta.) Eilen kun olimme Dumlen kanssa lenkillä, saimme hyviä vinkkejä remmikäyttäytymisen korjaamiseksi.


Urpo kyttää lintuja

Dumlen emäntä ohjeisti olemaan tiukempi. Muutaman tiukkasävyisen käskyn jälkeen Urpo alkoikin pikku hiljaa totella ja kulkea muiden tahdissa. Kokeilimme myös vesirangaistusta: jos remmi oli liian tiukalla, Urpo sai suihkauksen vettä naamalleen. Se kyllä pisti pojan kuriin!


Remmi on löysällä, huomatkaa myös uusi panta

Tänään olemmekin harjoitelleet remmikävelyä ahkerasti. Urpo alkaa selvästi päästä jyvälle nyt. Useimmiten vetäminen loppuu, kun hänelle sanoo "ei vedä". Vielä pitää muistutella vähän väliä, mutta ehkä hän joku päivä oppii muistamaan paremmin. Toivon mukaan ainakin ennen kuin hän painaa 35 kiloa ja maa on jäässä!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Treffeillä vol. 2

Tänään Urpo tapasi taas Dumlen. Tällä kertaa kävimme Naantalissa kiertämässä luontopolun, jonka varrelta löytyi todella paljon mustikoita ja puolukoita. Koirilla oli hillitön meno päällä koko ajan, Dumle jopa loukkasi takapuolensa johonkin. Verinen läntti hännän alla ei kuitenkaan haitannut menoa lainkaan.

Reitti oli paikoitellen melkoisen kurainen. Koirat olivat ihan innoissaan rypemässä joka ojassa, ja Dumlekin alkoi muistuttaa väritykseltään Urpoa! Lyhkäreiden turkilla on kuitenkin onneksi ihmeellinen ominaisuus: se puhdistuu itsestään. Kun palasimme autolle, koirat olivat jo ihan puhtaita.



Kun kuvaa kännykkäkameralla kahta erittäin nopeasti liikkuvaa hahmoa, suurin osa kuvista on pelkkää suttua. Ei toivoakaan, että riehuvista seisojista saisi tarkkoja kuvia!



Dumle löysi ihanan kepin (tai pikemminkin oksan) reitin puolivälin paikkeilta. Urpo kiinnostui siitä tietysti suunnattomasti ja tarrasi kiinni toisesta päästä.



Siitähän Dumle ei tykännyt! Hän yritti pitää kepin itsellään, mutta Urpo-paholainen roikkui mukana väkisin.



Lopulta kepistä riitti kuitenkin molemmille, kunnes oli aika jatkaa matkaa.



Pienen riehumisen jälkeen saavuimme näköalapaikalle, missä Dumlen emäntä laittoi riiviöt kuriin ja sai heidät poseeraamaan hetkeksi. Aurinko paistoi epäedullisesti suoraan kameraan, mutta kuvakulmaa ei todellakaan olisi voinut vaihtaa, sillä koirien paikallaan pysyminen oli niin hiuskarvan varassa. Jos Urpolla olisi pöksyt, hän ei taatusti pysyisi niissä, kun häiriötekijänä on Dumle!



Ensi viikolla ehdimme toivon mukaan vielä järjestää koirille treffit, sitten Urpo lähteekin jo pohjoiseen koko syksyksi.

tiistai 23. elokuuta 2011

Pesä

Urpo on viime päivinä luonut itselleen pesän. Ensin hän kaivaa omaa patjaa ihan vimmatusti niin, ettei isäntäväki saa nukuttua, sitten häntä ei enää löydykään mistään. Hän on nimittäin kaivautunut patjan sisään turvaan!



Ei sinänsä ihmekään, jollei uni maita patjan päällä, sillä hän pissasi siihen taas eräänä päivänä... Meillä oli silloin uusia (ihmis-) vieraita, jotka leikkivät hänen kanssa, joten tilanne oli erikoinen, mutta silti ei voi kuin ihmetellä moista touhua! Muuten hän on kutakuinkin sisäsiisti jo. Aamuisin ei ole aikapäiviin enää löytynyt lammikoita eikä kasoja lattialta, ei myöskään silloin kun Urpo on yksin kotona noin seitsemän tuntia emännän työpäivän ajan.

Ennakkotiedoista poiketen Urpo olikin sunnuntaina sorsastamassa. Hän oli vain makoillut veneessä, sillä yhtään sorsaa ei ammuttu. Muutama laukaus oli ollut, mutta niistä Urpo ei ollut onneksi välittänyt lainkaan. Ensi kerralla hän pääsee toivon mukaan tositoimiin, vaikka vesinouto saattaakin olla vielä vähän liikaa.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Jahdissa

Urpo on taas päässyt isännän kanssa kyyhkysjahtiin. Tässä pari otosta viime kerralta.


Korvat hulmuten ja lintu suussa


Luovutus isännän käteen

Kuvat J.T.

torstai 18. elokuuta 2011

Treffit Dumlen kanssa

Urpolla ja Dumlella oli tänään treffit Luolavuorella. Dumle on kuukauden vanhempi, mutta koirat ovat silti suunnilleen saman kokoisia. Dumle on ehkä himpun verran korkeampi, Urpo puolestaan rotevampi. Muuten ei tunnu olevan sukupuolten välisiä eroja, kumpikin on yhtä kahjo ja villi.



Dumle on Urpon lailla huono syömään. Hän onkin todella hoikassa kunnossa, mahaa ei ole nimeksikään. Energiaa riittää silti vaikka muille jakaa. Urpokin meinasi jo jäädä toiseksi kisailussa, kun Dumle paineli menemään.



Monta kertaa Dumle ehtikin poistua kameran alta, kun Urpo vasta löntysteli perässä ja pääsi yksin kuvaan.







Tiistainen vesisade teki ison lammikon keskelle polkua. Siitähän seisojat innostuivat, varsinkin Dumle juoksi lätäkön läpi vain juoksemisen ilosta. Koirat olivat lopulta aivan läpimärkiä, mutta äkkiähän lyhyt turkki kuivuu.



Urpokin, joka ei vielä tänä kesänä ole innostunut uimisesta, juoksi lätäkköön kuin pahempikin vesipeto. Ehkä emme silti ala harjoitella vesinoutoa tosissamme vielä tänä syksynä.







Kyllä Urpoa väsytti, kun pääsimme kotiin! Onneksi seuraavat treffit on sovittu jo ensi viikolle, niin Urpo pääsee nauttimaan kaltaisestaan seurasta.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Satumetsässä

Eilen satoi koko päivän, mutta yö oli kirkas ja viileä. Niinpä aamulla Luolavuoren metsissä oli satumainen tunnelma. Onneksi on Urpo, joka vie emännän katselemaan metsämaisemia aamuisin (ja iltapäivisin ja iltaisin ja joskus öisinkin)!











maanantai 15. elokuuta 2011

Lintukoira!

Nyt Urpo on ihan oikea lintukoira. Hän oli eilen illalla ja tänä aamuna kyyhkypassissa isännän kanssa. Lintuja oli lentänyt melko vähän, mutta Urpo oli kuitenkin saanut tehtyä pari noutoa. Hän oli jaksanut olla passissa hienosti eikä ollut vinkunut yhtään. Luovutus oli ollut loistava, suoraan isännän käteen. Kyllä olemme nyt onnellisia ja ylpeitä hänestä!