Kaksi askelta taaksepäin

Kärsän varpaan paranemisessa on tapahtunut kaksi takaiskua viimeisen vuorokauden aikana. Eilen illalla ja tänä aamuna varvas alkoi vuotaa verta, kun Kärsä ryntäsi ovesta ulos sellaisella vauhdilla, että tossu irtosi. Hän käyttää enimmäkseen lasten kurahanskoja, jonka remmin voi kiertää kaksi kertaa nilkan ympäri ja laittaa nepparilla kiinni. Se ei ole näköjään kestävä ratkaisu, vaan lisäksi on laitettava teippiä.



Tämän päivän aikana varvas on taas kuivunut, joten nyt on oltava tarkkana, että tossu pysyy jalassa. Keli on vähän haastava tassuvaurioille, koska päivisin sulava lumi jäätyy öisin kivikovaksi röpelöksi, joka raapii helposti polkuanturat ja kynnet rikki. Mutta toki on parempi näin kuin kurakelillä.

Elämää pönttö päässä

Kärsä on jo reilun viikon joutunut kulkemaan sisätiloissa kauluri kaulassaan, jotta hän ei nuolisi tassua, josta poistettiin kynsi. Alkuun se oli hankalaa, koska Kärsä tietysti protestoi ja törmäili jokaiseen huonekaluun könytessään pitkin kämppää. Parina ensimmäisenä yönä Kärsä herätti emännän vinkumalla parin tunnin välein.



Nyt Kärsä on jo tottunut pönttöön ja osaa hieman liikkuakin sen kanssa. Toki hän innostuksissaan vieläkin törmäilee tavaroihin, mutta pääsääntöisesti liikkuminen sujuu. Ruokailun ajaksi kauluri otetaan pois, joten emännän täytyy valvoa syömistä. Kärsä ei syödessään ole kiinnostunut muusta kuin ruuasta, mutta hän on niin nopea, että emännän täytyy olla kauluri ojossa valmiina laittamaan se takaisin Kärsälle. Ruuan jälkeen täytyy nimittäin aina nuolla kaikkia tassuja antaumuksella.

Saa nähdä kuinka kauan kauluria täytyy vielä käyttää. Poistetun kynnen paikalla on edelleen punoittava tynkä, joten se ei taida olla täysin kuiva vielä. Sitten kun se on kuivunut, niin se ehkä toivon mukaan lakkaa kiinnostamasta Kärsää.

Maailman kiltein Kärsä

Viimeksi kun koirat olivat pedikyyrissä, Kärsän haljennut kynsi tuli ilmi. Tänään siitä tuli kymmenisen päivää aikaa, joten oli jo aika leikata kynnet taas.

Emäntää vähän kauhistutti koskea sakset kädessä Kärsän kipeään tassuun, mutta mitä tekikään Kärsä - kellahti luottavaisesti kyljelleen ja alistui kohtaloonsa! Siis siitä huolimatta, että emäntä on kerran leikannut liikaa niin että kynnestä tuli verta. Onneksi Kärsä on niin hyväluonteinen, sillä muuten tämä koko kynsihärdelli olisi paljon rasittavampi kokemus meille kaikille.

Yhteispeliä

Pikkuveli on hyvin kiinnostunut Kärsän kaulurista ja nyt vaikuttaakin siltä, että kaksikolla on jonkinlainen diili. Kärsä tunkee itsensä pikkuveljen viereen ja pikkuveli repii kauluria. Jospa se jossain vaiheessa menisi rikki niin että Kärsä pääsee pälkähästä!

Kolmas kerta toden sanoo?

Aamu toi tullessaan melkoisen järkytyksen tänään. Kärsän tassu oli yön aikana tuplannut kokonsa ja turvonnut kuin pullataikina. Ei siis auttanut muu kuin soittaa taas eläinlääkärille, ja onneksi Kärsä sai ajan iltapäiväksi.





Siinä vaiheessa kun Kärsä pääsi vastaanottohuoneeseen, tassu oli taas lähempänä normaalia kokoaan. Eläinlääkäri hokasi heti, että aamun turvotus johtui liian kireällä olleesta tossusta. Se oli kieltämättä ollut aika kireällä koko yön, jotta se pysyisi paikoillaan eikä Kärsä pääsisi nuolemaan tassua. Liika on kuitenkin liikaa, kyllä veren olisi hyvä päästä kiertämään.



Käynti oli siis tavallaan turha, mutta oli helpottavaa saada asiantuntijan lausunto ja lisäksi Kärsä sai uuden, isomman kaulurin, jottei tossulle olisi tarvetta edes öisin. Tassun on nyt hyvä saada mahdollisimman paljon ilmakylpyä.

Kärsä sai samalla luvan lenkkeillä noin viiden kilometrin lenkkejä tassun voinnin mukaan, jipii! Kävimme heti kävelyllä ja Kärsä pääsi vihdoin haistelemaan melkein viikon ajan kertyneitä hajuja. Jospa onni kääntyisi nyt eikä tulisi neljättä eläinlääkärikäyntiä tämän vaivan takia.

Tötteröpää x 2

Kummankin koiran toipuminen otti viikonlopun aikana takapakkia sen verran, että he joutuivat eilen uudestaan lääkäriin. Kärsän tassu haisi pahalle ja oli niin arka, ettei siihen voinut sunnuntaina koskea juuri lainkaan. Hän konkkasi menemään kolmella jalalla ja pakoili häntä koipien välissä, kun emäntä vaihtoi sidettä, joten hän joutui aloittamaan antibioottikuurin.

Urpon silmä puolestaan vuoti tummaa mönjää ja hän raapi sitä sen verran, että hänelle oli pakko laittaa kauluri päähän. Koirat kulkivat siis kumpikin pönttö päässä kaikkeen törmäillen. Urpolla oli tosin vain pieni kauluri, joka ei tartu joka paikkaan.



Eläinlääkäri tarkisti siis eilen Kärsän tassun ja totesi, että antibioottien aloittaminen oli hyvä päätös. Tassun hoito-ohjeet muuttuivat samalla aivan päinvastaisiksi. Aiemman ohjeen mukaisesti tassu piti pitää siteellä suojattuna, mutta uusi ohje oli, että sisällä ei pidetä sidettä vaan annetaan ilmakylpyä. Se on toisaalta helpottavaa, koska siteen laittaminen on tumpelolle emännälle kauhun paikka, mutta nyt Kärsä joutuu pitämään koko ajan kauluria. Kaiken lisäksi se on himpun verran liian pieni ja Kärsä yltää tietyssä asennossa nuolemaan varvastaan, joten öisin on pakko pitää tossua jalassa, vaikkei tassua olekaan hyvä hautoa. Olisi pitänyt hankkia isompi kauluri eläinlääkäriltä eilen, mutta eipä se tullut mieleenkään, koska meillä ei onneksi ole kovin paljon kokemusta niistä.

Urpo oli eilen mukana eläinlääkärireissulla ja pääsi myös käväisemään vastaanottohuoneessa pikaisesti. Lääkäri tarkisti silmän ja totesi, ettei sille tarvitse tehdä mitään muuta kuin estää Urpoa raapimasta sitä. Tänään hän ei ole raapinut naamaansa, joten kauluri sai toistaiseksi jäädä pois.

Nyt ei ole muuta ongelmaa kuin Urpon lenkittäminen. Kärsää ei voi jättää yksin kotiin kaulurin kanssa, koska hän riehaantuu niin täysin siitä jos Urpo lähtee ulos, mutta Kärsä ei vielä voi lähteä mukaan pitkälle lenkille. Onneksi mummu oli meillä pari yötä jeesaamassa, ja huomenna tulee ukki hoitamaan Kärsää, jotta Urpo pääsee tuulettumaan.

Surkea pönttöpää

Kärsä ei saanut eilen eläinlääkäristä mukaan antibiootteja, koska lääkärin mukaan varvas ei ollut pahasti turvoksissa. Lisäksi lääkäri sanoi, että mitä vähemmän antibiootteja syödään, niin sitä parempi, mikä on tietysti totta. Kärsä sai kuitenkin lääkereseptin sen varalta, että varvas tulehtuu pahemmin.

Nyt näyttää siltä, että huomenna on haettava lääkkeet Kärsälle, koska hän ontuu aika pahasti. Hän ei ole tänään voinut lähteä lenkille ollenkaan, joten hän on joutunut jäämään kotiin Urpon lyhyiden lenkkien ajaksi. Se on ollut kauhean vaikeaa. Kärsän on täytynyt jäädä häkkiin kauluri kaulassaan, koska vapaana ollessaan hän aivan varmasti riehuisi kaulurin irti ja repisi sen jälkeen myös jalassa olevan siteen.

Huomiseksi on apua tulossa lääkkeiden sekä mummun seuran muodossa, joten toivon mukaan pian helpottaa.

Maailman kurjin päivä

Yleensä lähdemme aamupäivällä lenkille, mutta tänään olikin erilainen päivä. Urpo pääsi lenkille Kärsän jäädessä yksin kotiin tötterö päässään.



Kärsällä on nimittäin kynsi haljennut ja se piti tänään poistattaa kokonaan eläinlääkärillä. On täysin hämärän peitossa milloin kynnelle on tapahtunut halkeamaan johtanut onnettomuus, mutta emäntä huomasi sen maanantaina. Kärsä ei ole valitellut tassuaan, mutta eläinlääkäri suositteli kuitenkin puhelimessa, että kynsi poistetaan kokonaan.

Kärsän piti olla toimenpidettä varten syömättä kahdeksan tuntia, mutta se ei ihan toteutunut. Hän oli nimittäin yksin ollessaan jumpannut tötterön pois päästään, saanut herkkukaapin liukuoven auki ja syönyt pussillisen nameja. Onneksi toimenpide rauhoituksineen pystyttiin silti toteuttamaan.



Urpo oli mukana eläinlääkärissä, koska hänen silmäkulmassa oleva näppylä oli taas hieman tulehtunut. Tarkoitus oli hoitaa sitä taas salvalla, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, että se kannattaisi poistaa. Niinpä Urpokin sai piikin pyllyynsä ja pääsi eroon näppylästä.



Oli kurjaa jättää koirat vastaanottohuoneen lattialle nuokkumaan, mutta he olivat tietysti hyvässä hoidossa. Pari tuntia myöhemmin he heräsivät omista kopeistaan peiton alta aivan suloisina. He hoipertelivat autoon ja Kärsä ehti haukkua erään pikkukoiran lyttyyn siinä samalla.



Nyt olemme olleet ihan rauhassa loppupäivän. Kärsä vaikuttaa vähän kipeältä. Hän ontuu tassuaan ja on yleisesti surkeana. Urpo sen sijaan on ehkä vähän masentunut, mutta ei vaikuta kipeältä.

Synttäriateria

Urpo sai eilen synttärilahjaksi tietysti perinteisen nakkipaketin. Nyt siitä ei jäänyt Kärsälle enää kuin kolme nakkia, kun Urpo sai seitsemän. Ateria maistui oikein hyvin niin kuin arvata saattaa. Mukavaa, että Urpo on alkanut syödä hyvällä ruokahalulla ensimmäisten vuosien nirsoilun jälkeen.

Seitsemän

Urpo täyttää tänään jo seitsemän vuotta!

Pienenä hän oli aikamoinen viikari, nyt hän on todellinen luottoystävä. Urpo toimii metsällä, juoksulenkillä, sohvaperunana, Kärsän kaverina, hassuna papparaisena - melkein minä vain.



Toivottavasti Urpolla on vielä vähintään toiset seitsemän vuotta jäljellä!