Terve kuin valepukki

Emme ole täysin varmoja, kuinka kipeä Urpo on tällä hetkellä. Hän on hyvin reipas ulkona ja jaksaa touhuta sisälläkin, mutta ruoka ei maistu. Pari päivää hän oli melkein kokonaan yskimättäkin, mutta tänään hän köhisi ulkona todella paljon.


Uudenvuodenaattona peiton alla lymyillyt koira liittyy tapaukseen. (Kuva A.S.)

Koska vapaana juoksentelu ei nyt oikein ole suotavaa, olemme harjoitelleet remmikäyttäytymistä: karavaani ei liikahda mihinkään niin kauan kuin remmi on kireällä. Niinpä emme pääsekään kovin kauas kotiovelta. Olemme harjoitelleet myös seuraamista jonkun verran, mutta se vaatiikin sitten entistä paremmat hermot kouluttajalta.


Huomaa hauska varjo!

Ulkona on nyt sen verran kylmä, että Urpo tuntuu palelevan rauhallisilla lenkeillä. Jos ehdimme, niin menemme ensi viikolla takkiostoksille.

Pikku potilas

Urpo joutui siis jäämään tänä aamuna kotiin, kun isäntä lähti fasaanijahtiin. Hän oli aamuvarhaisella yskinyt vähän, mutta emännän tultua yövuorosta köhiminen oli loppunut, eikä sitä ole sen koommin kuulunut. Paras kuitenkin tarkkailla tilannetta vielä.



Urpo on melkoisen tylsistynyt, kun ei pääse tekemään pitkiä lenkkejä lainkaan. Hänelle pitää keksiä jotain aivotyöskentelyä. Kävimmekin ulkona lumipyryssä, missä Urpo sai etsiä nameja lumen seasta ja kytätä pikkulintuja pusikosta.

Ruoka ei ole maistunut viime päivinä lähes ollenkaan. Alkuvuosi on muutenkin ollut hyvin vaihteleva syömisen suhteen: välillä Urpo on syönyt mukisematta kupin tyhjäksi, välillä nappulat on pitänyt syöttää ja välillä hän ei kerta kaikkiaan ole suostunut syömään lainkaan. Syömättömyys liittynee kuitenkin enemmän Urpon herkkään ikään kuin sairauteen.

Epäonnenpotku

Voihan itku ja pahus sentään! Urpolla piti olla oikein ihana viikonloppu edessä, mutta kaikki suunnitelmat peruuntuvat köhimisen takia. Huomenna hän olisi päässyt isännän ja kasvattajan mukaan fasaanijahtiin, lauantaina olisi ollut metsälenkki Dumlen luona, ja kenties olisimme käyneet vielä Tammisaaressakin moikkaamassa Roopea, mutta mikään näistä ei nyt toteudu.

Yskiminen alkoi tänään aamupäivällä. Vielä eilen Urpo oli Alma-emon ja Vimma-siskon luona Liedossa treenaamassa kyyhkysten seisomista, joten ei voi kuin toivoa, ettei Urpo ehtinyt tartuttaa heitä. Aluksi toivoimme kovasti, että Urpolla olisi ollut vain kurkussa kepinpala tms. mutta iltalenkillä kävi ilmi, että kyllä köhä taitaa olla kennelyskää. Urpo yski ja köhi melkein koko matkan korttelin ympäri, joten siinä vaiheessa tuli selväksi, ettei fasaanireissuun ole mitään asiaa lähteä. Isäntä saa lähteä seuraamaan Alman ja Vimman riistatyöskentelyä ilman Urpoa.

Kennelyskää Urpolla on ollut ennenkin. Täytyy vain toivoa, että se menee ohi ilman pahempia kommervenkkejä tälläkin kertaa.

Strategiset mitat

Strategiset mitat pari päivää alle 10 kuukauden ikäisenä:

- säkäkorkeus noin 63 cm
- paino 29 kg

Urpo alkaa siis olla miehen mitoissa!

Perheenjäsen

Do you remember
We called you puppy
Now you're one of us
We call you family

Mr Bungle - Stubb (A Dub)

Itsenäinen koira

Urpo päätti eräänä päivänä itsenäistyä ja muuttaa pois kotoa. Hän löysi itselleen varsin passelin yksiön metsästä.



Sitten hänelle tuli kylmä ja nälkä ja hän päätti palata kotiin paijattavaksi.

Sohvaperunan loppu

Urpolla on päässyt viime aikoina riistäytymään käsistä sohvalla rötvääminen. Emme itse tahdo mahtua sohvalle lainkaan, kun hän vie niin paljon tilaa. Niinpä olemme ottaneet tiukemman linjan (tai isäntä on ottanut, emäntä ei raaskisi kieltää pienokaiselta oikein mitään) emmekä salli Urpon tulla sohvalle milloin tahansa.


Uni näyttää maistuvan ihan hyvin omallakin paikalla.

Tilapäinen anoreksia on nyt muuten selätetty. Urpo on tänään syönyt ihan normaalisti, joten hän ei näköjään ole sen pitkäjänteisempi kuin ihmiset uudenvuodenlupaustensa kanssa.

Treffit Iso-Heikkilässä

Kävimme tänään tapaamassa Dumlea Iso-Heikkilän koirapuistossa. Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa! Dumlen kanssa on aina sen verran rankkaa, että Urpolle piti syöttää aamupala lusikalla, koska hän ei muuten suostunut syömään kuppia tyhjäksi. Eilenkään hän ei syönyt kunnolla, sillä hän söi vain yhden aterian, joka meni alas vasta kalannahkapalojen avulla.



Aluksi olimme keskenämme koirapuistossa, mutta sitten sinne tuli 4-vuotias suursnautseriuros, joka piipitti, kun ei pysynyt seisojien vauhdissa mukana. Snautserin lähdettyä olimme taas keskenämme, kunnes puistoon pyrki nainen kahden koiransa kanssa. Nainen ei uskaltanut liittyä seuraan, koska hänen koiransa eivät tykänneet uroksista, joten lähdimme pois puistosta tekemään pienen lenkin. Dumlen "veli" Rollokin pääsi mukaan ja voi että Urpo oli taas kipsissä! Rollo ärähti kerran, eikä Urpo sen jälkeen uskaltanut mennä lähellekään. Urpo vaihtoi suuntaa heti, kun Rollo vähänkin vilkaisi häntä.





Lenkin jälkeen pääsimme palaamaan koirapuistoon. Sinne oli tullut rhodesiankoira, nuori narttu, jonka kanssa seisojanpoikaset juoksivat pitkin puistoa. Sekä koirat että ihmiset olivat yltäpäältä kurassa. Dumlella oli hyppyrottavaihe menossa: hän hyppi ja pomppi ihmisiä vasten jatkuvasti, ja kyllä Urpokin vauhkoili ja lennätti kuraa. Rapakeliä on luvassa jatkossakin - ehkäpä tänä vuonna ei tule talvea ollenkaan.

Uudet kujeet

Urpo lienee tehnyt perinteisen uudenvuodenlupauksen, sillä hän ei ole oikein syönyt tänä vuonna.


Tilanne puolilta päivin

Tänä aamuna Urpo pääsi aivan rutiininomaiselle aamulenkille ja sai sen jälkeen aamupalan, mutta sepä ei maistunut. Pieni seisojaukkeli löntysteli ulkoa suoraan takaisin patjalle tuhisemaan.


Tilanne iltapäivällä

Isäntä käytti häntä pitkällä lenkillä lumisateessa, minkä jälkeen Urpo suostui maistelemaan nappuloita vähän, mutta kuppi ei ole läheskään tyhjä vieläkään. Toivottavasti ruoka alkaa pian maistua, sillä turkissa on vielä kasvunvaraa.

Uusi urpoiluvuosi

Urpon uusivuosi sujui rauhallisissa merkeissä, tai niin rauhallisissa kuin se Villan kanssa voi sujua. Uudenvuodenaattona kävimme ihmettelemässä tapaninpäivän myrskyn luomaa "järveä". Urpo-parka joutui olemaan remmissä, koska vaikutti siltä, että koko Turun kaikki ihmiset ja koirat olivat lähteneet ulkoilemaan Luolavuorelle juuri tuolloin.



Iltapäivällä emäntä lähti töihin, mutta ei hätä tämän näköinen: Villa ja Rekku tulivat viihdyttämään Urpoa. Tosin alkuillasta Urpo joutui anelemaan väsynyttä Villaa leikkimään, mutta koirapuistossa Villakin innostui. Urpo puolestaan innostui niin paljon, että hän lorotti rappukäytävään ison pissan niin että pissaa valui alakertaan asti! Moinen vahinko tuli ihan puskista, sillä Urpohan on ollut sisäsiisti jo kuukausia.



Keskiyöllä menimme läheisen kallion päälle ihastelemaan ilotulituksia. Urpo oli hieman ihmeissään ja pysytteli ihmisten lähellä, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut kovin pelokkaalta. Villa ja Rekku näyttivät esimerkkiä, miten paukkeeseen ja välkkeeseen suhtaudutaan täysin välinpitämättömästi.



Uudenvuodenpäivän aamuna Urpo oli vielä niin väsynyt, että hän ei jaksanut edes syödä aamupalaa loppuun. Hän tuskin lotkautti korvaansa, kun emäntä lähti taas töihin.

Urpo toivottaa kaikille faneille onnellista uutta vuotta!