Nyt kun pikkuveli on mummulassa, niin koirat pääsivät vähän pidemmälle retkelle Marttilan korven eräreitistölle. Kyseessä oli sama lenkki, jonka kiersimme tapaninpäivänä hyvin erilaisissa maisemissa. Ihmeen hyvin reitti muistui mieleen, vaikka tosiaan viime käynnistä oli vierähtänyt puoli vuotta.
Nyt ei tosiaankaan tarvittu mitään toppatakkeja eikä tullut kylmä, vaan päinvastoin tuulensuojassa oli oikein kuuma. Kärsä löysi onneksi jonkun ojan missä rypeä, niin ei tarvinnut läähättää ihan koko matkaa.
Reilun seitsemän kilometrin reitin loppupuolella on taukopaikka, mistä Urpo löysi itselleen luun. Hän kantoi sitä suussaan autolle asti eikä voinut edes pysähtyä juomaan, ettei Kärsä saisi sitä. Autolla emäntä otti luun, ettei koirille tulisi takakontissa tappelua kesken ajon. Kotona Urpo sai luun takaisin ja järsi sitä ihan onnessaan kotipihalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti