Kävimme pitkästä aikaa Urpon pentumaisemissa Turussa. Muutimme pois sieltä yhdeksän vuotta sitten emmekä ole käyneet siellä sen koommin kuin ehkä kerran tai kaksi. Polut olivat ennallaan, mutta ihmeen huonosti ne muistuivat mieleen kuitenkin.
Retki oli hieman epäonninen, sillä noin puolen tunnin käppäilyn jälkeen taivaalta kuului ukkosen jyrinää. Sadetutka paljasti, että alueelle oli tulossa rankkasadekuuro piakkoin, joten meidän piti kiiruhtaa suojaan. Onneksi lähistöllä on hiihtomaja, jonka vierestä löytyi katettu ulkojumppapaikka.
Siellä sitten kökötimme ja odottelimme, että sade lakkaisi. Sadetutka oli kuitenkin ihan väärässä - se minkä piti olla pikainen kuuro, olikin yli tunnin kestosade. Noin tunnin odottelun jälkeen luovutimme ja lähdimme kävelemään autolle. Onneksi sade laantui juuri silloin ja autolle päästyämme oli taas täysi auringonpaiste ja kamalan tukala ilma.
Vanhat polut olivat sateesta huolimatta oikein hienoja, tuli todella ikävä niitä. Olisi kiva mennä joskus paremmalla säällä kiertelemään sinne enemmänkin. Esimerkiksi koirauimaranta jäi nyt näkemättä, kun piti lähteä takaisin autolle.
Maisemia ehdimme toki ihailla Luolavuoren huipulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti