Tämän lomapäivän retki suuntautui Piikkiön linnavuorelle, missä olemme olleet talvella muutaman kerran.
Tällä kertaa kiipesimme ylös vuorelle, mutta valitettavasti reitin merkinnät ovat hieman oudot ja menimme väärää reittiä. Vuori on korkea, mutta sen etupuolelta menee ihan hyvä polku. Me menimme epähuomiossa takakautta ja ihmettelimmekin haastavaa reittiä. Se oli niin jyrkkä, että Urpoa piti tuupata pyllystä pahimmissa kohdissa. Vaarallinen kiipeäminen kuitenkin kannatti, sillä ylhäältä oli aivan upea maisema Turkuun asti.
Alaspäin menimme oikeaa reittiä, joka oli paljon helpompi.
Laavulla Urpolla oli taas kauheat kerjuuhommat. Siellä oli lisäksi vähältä piti -tilanne, kun ohi meni porukka, johon kuului monta koiraa. Urpo ja Kärsä olivat vapaana laavulla, mutta periaatteessa laavun sisällä, mistä ei näe muualle. Urpo kuitenkin karkasi sieltä ja tötöili laavun ympäristössä. Onneksi emäntä oli juuri saanut koirat remmiin, kun toinen koiraporukka ohitti laavun. Taas saatiin muistutus, ettei ikinä pitäisi luottaa siihen, että "ei sieltä ketään tule".
Linnavuoren lisäksi kävimme katsomassa muinaisrantaa, joka oli aika vaikuttava. Koirat eivät kuitenkaan arvostaneet sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti