Blogitreffit

Monien peruutuksien jälkeen saimme tänään vihdoin järjestettyä blogitreffit Urpolle, Elsalle ja Caralle sekä Viksulle. (Alunperin meidän piti tavata jo helmikuun alussa, mutta Elsan ja Viksun juoksujen takia pääsimme treffaamaan vasta tänään.)


Australianpaimenkoira Viksu (ja Urpon häntä)


Urpolla riitti vauhtia tuttuun tyyliin.

Kokoonnuimme Viksun ja Caran luona maaseudun rauhassa ja lähdimme pienelle kävelylenkille. Koirille se oli tosin pikemminkin juoksulenkki. Viksulla ja Caralla on aivan ihana kotipaikka, koska tilaa on riittämiin eikä koirien tarvitse omilla mailla olla remmissä lainkaan. Olemme hieman kateellisia!


Elsa ja Urpo


Elsan tapasimme ensimmäistä kertaa jo Junkkareissa.

Caralla on ihan oma fasaanitarha, jota kävimme tietysti katsomassa. Koirat haistoivat heti, että aidan takana on jotain mielenkiintoista. Bretonitytöt Elsa ja Cara pääsivät katsomaan lintuja sylistä, mutta Urpo on sen verran iso, ettei häntä viitsinyt kukaan ottaa syliin. Urpo näki linnut kunnolla vasta, kun ne pölläytettiin ilmaan. Siitähän Urpo riemastui ja alkoi kiertää aitausta kauhealla tarmolla.


Fasaanit tarhassaan


Urpolle tuli kiire kiertää tarhaa oviaukkoa etsien.


Linnut nähtyään Elsa kiinnostui haavista. Voihan niitä silläkin pyydystää.


Urpo ihan vauhkona

Fasaanikatselmuksen jälkeen siirryimme sisätiloihin. Siellä Viksu komensi Urpoa vähän tiukemmin ja Urpo oli ihan kusi sukassa, mutta ei se mitään - hyvä vaan, että joku joskus palauttaa Urpon maan pinnalle. Ei joka paikassa voi olla huomion keskipisteenä koko aikaa niin kuin kotona.


Cara viihtyi rapsuteltavana.


Elsa ei ollut täysin sinut Urpon kanssa, koska tämä on niin iso.

Kahvittelun jälkeen oli vuorossa vielä pieni ulkoilutuokio. Urpo löysi jäniksenpapanoita ja söi niitä kuin suurtakin herkkua. Ulkona Urpo rentoutui taas hieman ja uskalsi jopa haastaa Viksua leikkiin. Kun Viksu ei reagoinut toivotulla tavalla, Urpo alkoi haukkua komentaakseen toisia mukaan kisaan. Naapurin koira kuuli haukun ja rupesi vastailemaan siihen. Lopulta kaikki koirat haukkuivat kuorossa, kunnes naapuri ilmeisesti vei koiransa sisälle räksyttämästä.


Tässä viilettää Cara.


Urpo ja Cara rinta rinnan


Haukkukuoro

Kiitokset Viksun ja Caran isäntäväelle tarjoiluista ja isännöinnistä sekä Elsan porukoille seurasta ja treffien alkuunpanosta! Ehkäpä järjestämme joskus toisetkin blogitreffit.

PS. Pahoittelut, jos Elsa ja Cara ovat menneet sekaisin joissakin kuvateksteissä. Amatööri ei vielä erota heitä sataprosenttisesti!