Urhea Kärsäeläin

Eilen koirilla oli kynsipäivä eli pedikyyri. Se ei ole heidän lempijuttunsa, ei etenkään emännän eilisen mokan jälkeen. Urpon kynsienleikkuu meni vielä ihan ok, vaikka Urpo vetäisikin tassunsa pois pari kertaa.

Kärsän kohdalla sattui se pahin: kynnestä lähti liian iso pala ja siitä alkoi tulla verta! Kärsä oli kuitenkin niin mahdottoman kiltti ja ihana, ettei hän inahtanutkaan saati että olisi vetänyt tassuaan pois. Hän antoi vielä leikata loput kynnet ihan nätisti. Toivottavasti hänelle ei jäänyt traumoja!

Onneksi seuraavan pedikyyrin tekee emäntää paljon näppärämpi isäntä, joka tulee parin viikon päästä taas käymään kotona.

Huomiota lenkillä

Tänään teimme oikein pitkän kahden tunnin lenkin, koska sää oli pilvinen eikä niin kauhean lämmin. Vastaan tuli eräs sauvakävelevä mummo, jonka näemme melkein joka päivä. Aiemmin olemme kiertäneet hauraan näköisen mummon kaukaa, etteivät koirat hyppisi häntä vasten, mutta tänään mummo alkoi jutella ja halusi paijata koiria. Sehän sopi heille mainiosti!



Mummo kehui kuinka ihania ja kauniita Urpo ja Kärsä ovat lyhyine turkkeineen ja sanoi tykkäävänsä heistä niin paljon. Eihän siinä voinut muuta kuin olla samaa mieltä.

Sitten törmäsimme erään talon kohdalla usean ihmisen porukkaan, jossa oli myös pari pientä poikaa. Kaikki halusivat taas silittää koiria. Kärsä oli ensin ihan iisisti, mutta alkoi sitten vähän haukkua porukan miehille. Jostain syystä Kärsä haukkuu usein vieraille miehille. Lapsille hän ei sanonut mitään, meni vain silitettäväksi ihan lähelle.

Urpon oma päivä

Tänään vietetään Urpon nimipäivää! Hän on nauttinut päivästään auringossa lekotellen ja keppiä purren. Kärsäkin taisi tajuta, että Urpolla on nyt merkkipäivä, koska hän ei ollenkaan yrittänyt viedä Urpolta ihanaa keppiä.

Surullisia koiria

Urpo ja Kärsä tykkäävät isännästään niin paljon, että heistä tulee aina vähän surullisia, kun tämä on poissa kotoa. Urpo on nyt pari päivää päivystänyt naama kiinni ikkunassa ja rynnännyt ovelle toiveikkaana haukkuen, kun joku on ajanut autolla ohi.



Kärsä taas on aivan läheisriippuvainen ja kulkee emännän perässä koko ajan kuin varjo. Hänkin kaipaa isäntää niin paljon. Onneksi isäntä päässee muutaman viikon päästä taas käymään kotona.

Aamun jäähyväiset

Tänään jouduimme heräämään niin aikaisin, että Urpo ei edes tajunnut mitä oli meneillään. Hän jäi sohvalle makoilemaan, kun olisi pitänyt lähteä käymään pihalla ja sitten sisälle aamupalalle. Isännän oli nimittäin aika lähteä taas muille maille töihin, ja Urpo ja Kärsä lähtivät saattaamaan häntä lentokentälle jo aamuviiden aikaan.

Yhtenä iltana Urpo makoili isännän polvitaipeessa sohvalla, eikä Kärsä tyytynyt osaansa jäädä omalle paikalle, vaan hänpä kiipesi isännän selän taakse tuhisemaan. Aika liikkistä!

Uintilenkki

Tänään on ollut niin lämmin, että koirat vain läähättivät lenkillä. Käytimme heitä uimassa sekä alku- että loppumatkasta. Kärsä ainakin oli hyvin innoissaan kuten videolla näkyy. Urpo piti käskeä veteen, mutta kyllä hänkin ui pienen lenkin.

Ruskea karkulainen

Kärsä päätti eilen illalla ottaa hatkat kotipihalta. Olimme juuri menossa sisälle, kun Kärsä hävisi metsään. Se ei vielä ollut huolestuttavaa, sillä koirilla on tapana käydä puiden suojassa tarpeillaan, mutta kun oli kulunut monta minuuttia eikä Kärsä tullut takaisin kutsuttaessa, niin alkoi tulla kauhea huoli hänestä.

Emäntä lähti yhdessä Urpon kanssa etsimään pikkuveljeä. Pihalla olleet naapurit eivät olleet nähneet Kärsää, mutta arvelivat hänen ehkä olleen kiinnostunut heidän lampaistaan. Kärsää ei kuitenkaan näkynyt lampaiden luona. Palasimme kotipihaan huutelemaan Kärsää. Mitään ei kuulunut. Sitten lähdimme autolla ajelemaan tietä pitkin, taas turhaan.



Kärsän katoamisesta oli kulunut jo tunti, kun palasimme autolla pihaan. Helpotus oli valtava, kun Kärsä oli portilla vastassa haukkuen vimmatusti! Lähdimmekin siitä suoraan lentokentälle hakemaan isäntää kotiin. Ilta oli siis hyvin tunteikas.

Kärsä oli luultavasti lymyillyt jossain kodin lähellä, koska talon takana olevasta metsästä ei pääse kovin pitkälle. Vastassa on leveä aitaus, jonka toki pääsee kiertämään, mutta tuskin houkuttelee lähtemään kauemmas. Viime syksynä naapuri oli jättänyt lampaanraadon metsikköön villieläinten tuhottavaksi, joten ehkä siellä oli taas joku ihana haiseva raato. Olisi kyllä erittäin suotavaa, että teurasjätteet hävitettäisiin asianmukaisella tavalla sen sijaan, että ne dumpataan metsään!

Käytöstavat hukassa

Olimme eilen kyläilemässä sukulaisten luona. Siellä on yksi sellainen karvainen matto, jolle koirat eivät saisi mennä lainkaan. Se oli tietysti se kaikista paras makoilupaikka, johon piti koko ajan mennä! Mutta onneksi he eivät sentään tunkeneet makuuhuoneeseen, sillä sinne ei saa mennä kotona eikä kylässä.

Äitienpäivä

Alma, Vimma ja Urpo maaliskuussa 2012

Onnea kaikille äideille, tässä kohtaa tietysti erityisesti Urpon äidille Almalle sekä Kärsän äidille Silnylle. Terkut vielä tulevalle äidille Sipille!


Silny huhtikuussa 2014

Taas käärmeistä

Tästä ei ole tulossa käärmeblogia, vaikka nyt onkin ollut paljon juttua niljakkaista matelijoista. Nyt on vaan pakko jakaa vielä tämänpäiväinen tapaus.



Meillä on pihalla iso kiviröykkiö, joka on ihan kivan näköinen ja varmasti mieleinen majapaikka käärmeille. Niinpä koirien ei ole suotavaa mennä sinne nuuhkimaan. Kärsä on tietysti kiinnostunut juuri siitä kaikkein ankarimmin kielletystä paikasta ja oli tänäänkin tutkimassa kiviä. Hän ei suostunut tulemaan pois sieltä käskystä, joten hänet oli pakko hakea pois. Tietysti juuri samalla hetkellä kivien välistä kurkkasi käärme, joten tuli vähän kiire saada Kärsä pois sieltä. Kuono oli jo tökkäämässä käärmettä, kun Kärsä sai emännän kirjasta päin naamaa.

Tuntuu, että käärmeitä on nyt joka paikka täynnä. Aikaisempina vuosina niitä on näkynyt ehkä pari kolme kesässä, mutta nyt on vasta toukokuu ja niitä on osunut näkökenttään jo kolme. Onneksi koirilla on yleensä pihalla niin kova vauhti päällä, että käärmeet luultavasti pötkivät pakoon töminän säikäyttäminä.

PS. Kuvassa on Urpo, koska Kärsää ei voinut ottaa poseeraamaan kivien läheisyyteen, ettei hän saisi taas huonoja ideoita pieneen päähänsä.