Treffitauko päättyi

Vihdoin pääsimme tasan kuukauden kestäneen tauon jälkeen tapaamaan Dumlea tämän kotiin maaseudulle. Pakkasta oli noin 20 astetta, mutta lähdimme rohkeasti peltolenkille. Metsään emme pakkasen takia menneet, sillä sieltä emme olisi päässeet niin nopeasti pois, jos koirille olisi tullut kylmä.





Urpo peuhasi takki päällä, Dumlella oli pelkkä liivi. Kumpikaan ei näyttänyt palelevan, ja virtaa riitti. Ihmisillä sen sijaan tuli vähän kylmä, joten menimme välillä sisälle lämmittelemään. Dumlen "veli" Rollo, joka oli tietysti paikalla, sieti kakaroita yllättävän hyvin. Urpohan on aiemmin pelännyt Rolloa ja mennyt aikamoiseen kipsiin, mutta välit ovat tainneet lämmetä pari astetta, sillä Urpo uskalsi jopa haastaa Rolloa leikkiin.


Dumlen häntä jatkuu loputtomiin.


Urpo jäi alakynteen kuten aina Dumlen kanssa.

(Kuvista on rajattu pois Dumlen syömä seinä.)

Takki

Pakkaset ovat kiristyneet sen verran, että hankimme parhaalle Urpo-ystävällemme takin tässä taannoin. Hän kantaa sitä ylpeänä, vaikka väri onkin vähän tyttömäinen. Musta tai turkkiin sointuva ruskea takki ei erottuisi metsällä kovin hyvin, siksi erikoinen värivalinta.



Heijastimilla varustettu takki on hyvä ihan arkenakin, kun on pimeää. Arkikäyttöön se on hankittukin, mutta myös metsällä voi joskus tulla niin kylmä, ettei pelkkä huomioliivi riitä.

Tassuhuoltoa

Kaukana ovat ne ajat, jolloin Urpon polkuanturat olivat kuin silkkiä - nyt ne ovat halkeilleet pakkasessa. Niinpä olemme laittaneet niihin marketista saatavaa pehmittävää voidetta. Jospa ne siitä pehmenisivät pikku hiljaa.


Urpo on esimerkillinen tassuhuollettava!

Sisarustreenit

Viime viikolla Urpo oli synnyinkodissaan treenaamassa noutoa ja seisomista. Paikalla olivat myös Elmo-veli ja Vimma-sisko. Urpon treenit menivät oikein hyvin, sillä hän nouti hienosti lämpimätkin linnut.




Fasaani Elmon suussa

Elmo on aina ollut hieman isompi kuin Urpo. Tällä hetkellä hän on lihaksikkaampi kuin Urpo, vaikka painoeroa on vain kilon verran. Etenkin takapää on Elmolla vankempi.








Lihaskimppu-Elmo

Treenipäivä sisälsi tietysti myös leikkiä, koska koirathan ovat vielä ihan kakaroita. Paikallaan pysyminen kuvaa varten ei ottanut onnistuakseen Urpolta, joka ei malttanut pysyä siistissä rivissä siskon ja veljen kanssa.




Vimma, Urpo ja Elmo


Vimma, Urpo ja Elmo


Vimma, Elmo ja Urpo


Vimma ja Urpo

Vimma on sisaruksista ehkä eniten saman näköinen Urpon kanssa, vaikka on tietysti vähän pienempi. Vimma on kyllä nimensä veroinen, sillä vauhtia piisaa.










Joskus Vimma suorastaan lentää.

Parin viikon päästä olisi ollut kasvattajan järjestämä fasaaniviikonloppu Alvettulassa, johon on kutsuttu koko pentue sekä Dumle, mutta emme ikävä kyllä pääse sinne töiden takia. Onneksi Urpolla on kuitenkin mahdollisuus käydä treenaamassa muulloinkin.

Talvikuvia

Eräänä päivänä Urpo oli isännän kanssa ulkoilemassa talvimaisemissa. Hän pääsi poseeraamaan isännän hienolle kameralle, tässä kuvia:

Talvi-Urpo

Saipas Urpokin kokea jo ensimmäisenä elinvuotenaan kunnon talven, vaikka alkuun näytti siltä, että kaikki talvikuukaudet ovat yhtä pitkää syksyä. Eilen ja toissapäivänä olemme tehneet pitkiä lenkkejä merenrantaan asti (vaikkei sinne olekaan meiltä kovin pitkä matka). Ihaninta on tietysti se, ettei lenkin jälkeen tarvitse putsata tassuja lainkaan ja että Urpo voi rynnätä suoraan ulko-ovelta isännän kainaloon, tosin tietysti vasta luvan saatuaan.


Urpo tykkää sukeltaa päätä myöten lumen alle.


Pilkkimiehet ovat jo uskaltautuneet jäälle. Itse pysyimme vielä maan kamaralla.

Huijari

Tänään Urpo on viettänyt vapaapäivää emännän kanssa. Hänen uusin tempaus on teeskennellä pissa- ja kakkahätää päästäkseen ulos parin tunnin välein. Hänestä on kuoriutunut varsin kyvykäs näyttelijä, sillä lauantai-illan huono olokin taisi olla vain näytelmää - hän oli nukkunut koko yön Rekun ja Villan kanssa ihan hiljaa.



Kävimme iltapäivällä Luolavuoren vanhalla kaatopaikalla ulkoilemassa. Siellä oli muutama muukin koira, joiden kanssa Urpo juoksi ja paini hurjasti. Hän oli aivan poikki, kun palasimme kotiin. Siitä huolimatta hän alkoi jo parin tunnin päästä vaeltaa ympäri asuntoa ja ikään kuin paimentaa emäntää eteiseen. Oletus oli siis ilman muuta se, että hän pyytää päästä ulos tarpeilleen. Lähdimmekin taas ulos, mutta ei hänellä mikään hätä ollut.

No, teimme kuitenkin pienen metsälenkin. Pari tuntia sen jälkeen Urpo alkoi taas pihistä ja tassutella eteistä kohti. Ei auttanut muu kuin lähteä jälleen kerran pihalle. Kiersimme kuitenkin vain korttelin, sillä rajansa kaikella. Kyllä yksi kunnon lenkki päivässä saa riittää, jos tarjolla on lisäksi aivojumppaa pitkin päivää pienten tehtävien muodossa.

Voi Urpo, minkä teit!

Urpo on taas kikkaillut olan takaa ollessaan yksin kotona! Tänään hän joutui olemaan aamulla noin viisi tuntia yksin isäntäväen ollessa töissä ja sillä aikaa hän oli saanut aikaiseksi vaikka mitä. Hänelle oli tietysti jätetty runsaasti pahvilaatikoita, joihin oli sullottu makkaranpalasia, jotta hänellä olisi jotain tekemistä. Mutta sepä ei riittänytkään! Hän oli tietysti saanut maitopurkit ynnä muut revittyä auki ja syönyt herkut, mutta sen lisäksi hän oli kikkaillut keittiössä, missä hän ei yleensä ole tehnyt pahuuksia.

Pahin pahuus oli se, että Urpo oli vetänyt huiviin kokonaisen 300 gramman karkkipussin sisällön. Tyhjä pussi löytyi sohvan alta, sisällöstä ei näkynyt jälkeäkään. Kyseessä oli suklaapäällysteisiä hedelmä- ja lakritsikarkkeja sisältävä pussi. Koko päivän näytti siltä, ettei Urpon herkutteluhetkellä olisi mitään sen kummempaa vaikutusta, mutta illalla hän hyppäsi yhtäkkiä alas sohvalta emännän kainalosta ja meni omalle patjalle vaikeroimaan ja yökkäilemään. Mitään ei tullut, mutta emännän huoli oli jo herätetty. Niinpä Urpo sai kyydityksen Raisioon Rekun ja Villan luo yökylään siksi aikaa, kun emäntä on yövuorossa.


Urpo ei ilmeisesti ole kovin sairas, sillä hän aloitti hurjat leikit Villan kanssa heti, kun pääsimme Raisioon.

Juuri tulleen viestin mukaan Urpolla on kaikki hyvin Rekun ja Villan luona, joten toivon mukaan hänellä oli vain hetkellisiä vatsanpuruja.

Mörköikä

Joku on tehnyt läheiselle kentälle hienon lumihevosen, josta Urpo ei ollenkaan tykännyt, kun tänään sen näimme. Hän alkoi haukkua hurjana bongattuaan hepan. Menimme lähemmäs, jolloin Urpo alkoi perääntyä haukkuen. Kun möhkäle ei lotkauttanut korvaansakaan uhittelulle, Urpo uskalsi käydä nuuhkaisemassa sitä. Mörköikä on tainnut alkaa.

Sisustajaseisoja

Meidän ei tarvitse palkata tv:stä tuttuja seksuaalivähemmistöjen edustajia sisustamaan kotiamme, sillä Urpo hoitaa ne hommat ollessaan yksin kotona.



Hän on sitä mieltä, ettei eteisessä tarvitse säilyttää kenkiä eikä takkeja. Niiden on parempi olla vaatehuoneessa. Myös puinen kenkäteline on Urpon mielestä liian ruma ollakseen esillä.



Olohuoneessakin sovelletaan hyvin minimalistista sisustusta. Sohvatyynyt ja -peitot on otettava pois silloin kun Urpo on yksin kotona, sillä hän raahaa niitä muuten pitkin asuntoa.


Pöytälampun varjostin oli hänen mielestään ilmeisen ruma - se oli eräänä päivänä päätynyt silpuksi lattialle.


Huonekasvit on siirretty makuuhuoneen puolelle, koska Urpo tekee niistä muuten salaatin itselleen.

Tällä viikolla Urpo on ollut yksin kolmena päivänä. Yhtenä niistä hänellä oli niin tylsää, että hän oli päättänyt pelata pleikkaria. Valitettavasti kaukosäätimet ja ohjaimet oli evakuoitu makuuhuoneeseen, joten hän ei saanut kuvaruutua päälle. Niinpä hän oli tylsyyksissään painnut eject-nappulaa, ottanut levyn pois laitteesta ja silpunnut mokoman.

Kennelyskä taitaa olla selätetty tältä erää, ainakin Urpolla on valtavasti energiaa sisustaa kotia!