Takkatulen ääressä

Tänään oli ihana pakkaspäivä ja sisälläkin oli aika viileää. Onneksi on takka, jonka ääreen Kärsäkin pääsi nautiskelemaan lämmöstä kuin kissa!

Lörppähuuli

Kärsän huulet ovat niin isot, että hän pääsee kohta varmaan lentoon niillä!

Urpo-papan urotyö

Urpo oli aamulla ihan surkeana, kun Kärsä oli lähdössä emännän kanssa juoksulenkille, mutta kun emäntä heltyi ja otti Urponkin valjaat esille, hän pomppasi takaisin sohvalle. Sitten kun lähtö oli konkretisoitumassa, Urpo oli kuitenkin halukas lähtemään, joten hän pääsi kuin pääsikin mukaan.



Tarkoitus oli juosta vähän lyhyempi lenkki, ettei pappa rasittuisi liikaa, mutta hän olikin yllättävän pirteä, joten teimme noin 21,5 kilometrin lenkin. Välillä oli vähän vaarallisen tuntuista maantien laitaa pitkin, koska tiellä oli sohjoa ja jäätä. Jouduimme muutaman kerran pysähtymään ja menemään ojan puolelle päästämään autot ohi. Onneksi pyhäpäivänä ei ollut kamalan paljon liikennettä, ja suurin osa matkasta taittui hiljaisia pikkuteitä tai pyörätietä pitkin.

Urpo antoi nyt sellaisen juoksunäytteen, että ehkä hän pääsee seuraavallakin kerralla mukaan pitkälle lenkille.

Aikainen auringonlasku

"Talvi" on ollut hyvin lumeton tähän asti, mutta onneksi on sentään näitä aurinkoisempia päiviä, jolloin voi ihailla auringonlaskua puoli neljän aikaan. Ehkä se lumikin vielä tulee sieltä, niin pääsisi taas pesemästä koirien tassuja joka ulkoilun päätteeksi.

Sylihauvat

Meillä oli uutenavuotena vieraana Villan ja Sipin lisäksi kymmenenvuotias poika, joka sai aina sylinsä täyteen seisojia istuessaan sohvalla. Onneksi poika ei ollut moksiskaan, vaan silitteli koirien samettisia päitä. Se heillä taisi olla ajatuksenakin - saada mahdollisimman paljon huomiota!

Uudenvuoden retki

Vuosi 2019 päättyi retkeillen paikallisella luontopolulla. Mukaan tulivat Villa ja Sipi aivan niin kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa pidimme tauon laavulla, missä oli tulenteko- eli makkaranpaistomahdollisuus. Koirille olisi maistunut makkara ja he saattoivat saadakin pienet maistiaiset. Kerjääminen oli ainakin hyvin intensiivistä.



Kärsä sikaili ja vei leivänkannikan suoraan pikkuveljen kädestä, taapero kun ei osaa vielä varoa moisia lokkeja. Muuten retki sujui oikein mallikkaasti. Ihmiset suorastaan lensivät kaikki ylämäet Urpon ja Kärsän vetäessä.



Maisemat olivat kohdillaan, vaikka lunta ei olekaan. Onneksi oli sentään aika kuivaa ja lämpötila juuri ja juuri nollan alapuolella, niin koirat eivät menneet ihan kamalaan kuraan.

Loppupäivä meni koirien osalta untenmailla. He olivat aivan uupuneita, sillä olimme retkellä jopa kolme tuntia. Hyvä niin, koska meille kuului rakettien pauke, vaikkeivät lähimmät naapurit niitä ammu.

Juoksijapappa

Urpo pääsi eilen mukaan juoksulenkille, koska hän oli niin innokkaasti lähdössä mukaan. Onneksi lenkki meni ihan hyvin eikä häntä tarvinnut pahemmin vetää perässä - tällä kertaa matka oli sen verran lyhyt, että pappakin jaksoi mukana menossa.

Isäntää odottamassa

Kun isäntä lähtee töihin, koirat roikkuvat ikkunassa ja saattavat luulla jopa roska-autoa isännäksi. Eihän sitä toki tiedä, vaikka tämä olisi vaihtanut alaa ja ryhtynyt kuskaamaan roskia!

Tapanitreffit

Tämä joulu sai onnellisen lopun, kun Urpo ja Kärsä pääsivät treffeille Moona-karkkarin kanssa. Koska molemmat emännät olivat olleet yövuorossa edellisenä yönä, niin pääsimme treffaamaan vasta auringonlaskun jälkeen, jolloin oli tietysti jo säkkipimeää. Rohkeasti suuntasimme kuitenkin Maarian altaan luontopolulle.

Alku meni ihan hyvin otsalampun valossa, mutta sitten reittimerkinnät loppuivat kuin seinään. Ainakaan pimeässä niitä ei näkynyt, joten eteneminen oli todella epävarmaa. Polku haarautui monessa kohdassa eikä mikään vaihtoehto näyttänyt tutulta. Siitä on jo muutama vuosi, kun Urpo ja Kärsä ovat viimeksi päässeet kyseiselle reitille eikä se siis ollut tuoreessa muistissa. Lopulta ei auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja yrittää löytää takaisin samaa reittiä.

Oli kuitenkin kivaa kulkea yhdessä koirakaverin kanssa, joka ymmärtää hyvien hajujen päälle!



Kahden tunnin lenkin ja maittavan ruuan jälkeen olisi luullut, että Urpoa olisi väsyttänyt, mutta pappa jaksoi päivystää keittiötä melkein koko illan. Kärsä sen sijaan oli väsynyt ja nukkui rauhassa treffien jälkeen.

Jouluaaton aktiviteetit

Kärsä pääsi sulattelemaan jouluherkut pois lanteiltaan jo etukäteen jouluaattoaamuna, kun hän lähti pitkälle lenkille emännän kanssa. Urpo olisi kovasti tahtonut lähteä mukaan ja hän jäi kotiin itkemään Kärsän perään, mutta eihän pappaa voi ottaa yli 20 kilometrin lenkille. Se menisi vain perässävetämiseksi loppujen lopuksi. Kärsä sen sijaan on oikein oiva lenkkikaveri myös pitkillä lenkeillä.



Urpo pääsi juoksulenkin sijasta metsään pyöräilemään pikkuveljen kanssa. Tällä kertaa meni niinpäin, että Urpo oli hitaampi kuin pieni pyöräilijä, joka joutui koko ajan hoputtamaan vanhaa pappaa. Lopuksi lapsi pääsi leikkipuistoon leikkimään ja Urpo joutui odottamaan tolppaan kiinni sidottuna leikkialueen ulkopuolella. Hän odotti oikein kiltisti ja ihan hiljaa. Jos Kärsä olisi ollut mukana, niin puistossa olisi raikunut jatkuva vinkuna.

Lahjoja jaettiin totta kai jouluaaton kunniaksi ja koiratkin saivat oman lahjansa Moonalta ja kumppaneilta. Paketti oli täynnä herkkuja ja oli siellä pallokin. Urpo ja Kärsä olivat todella iloisia lahjastaan!