Paskapuhetta

Kevät on täällä, lumet ovat melkein kokonaan sulaneet ja jokakeväinen kakkakeskustelu on alkanut. Aiemmin Urpon ja Kärsän kakkoja ei juurikaan ole tarvinnut kerätä muuta kuin omalta pihalta, mutta nyt kun olemme lenkkeilleet metsän sijasta asuinalueella, niin pökäleiden pussittamisesta on tullut jokapäiväinen homma.

Lastenvaunujen kanssa liikkumisessa on hyvätkin puolensa, kun kakkapussit voi laittaa vaunujen taskuun, missä ne ovat aina mukana. Silloin kun pusseja ei syystä tai toisesta ole mukana, voi olla varma, että kumpikin koira vääntää megatortut jonkun portille samalla kun ohi kulkee hirveä määrä ihmisiä paheksuen. Vaunuissa on sekin hyvä puoli, että täydet pussit voi laittaa alakoriin haisemaan. Muuten niitä joutuisi kantamaan kädessä kotiin asti, sillä meilläpäin ei oikein ole yleisiä roskiksia.

Onhan se jotenkin naurettavaa, että maatuvaa kakkaa kerätään pusseihin ja viedään kaatopaikalle, mutta kyllä ne lumen alta esiin tulevat pökäleet ovat todella ällöttäviä. Eivät ne jossain ojassa tai metsässä haittaa, mutta hoidetuilta alueilta ne pitäisi kerätä pois.

Rentoilua

Säät suosivat, ja nämä koirat osaavat ottaa siitä kaiken irti. Vietämme ulkona niin paljon aikaa kuin pikkuveli suo.

Kolmas kalkkuna-aamu

Kahtena aamuna Kärsä jaksoi kieltäytyä syömästä kalkkunapullia, mutta kolmas aamu sanoi toden. Kärsän kupissa oli yksi vaivainen pulla, jonka hän pisti poskeensa hieman vastahakoisesti, mutta ei sylkenyt ulos niin kuin aiemmin. Urpolle ei siis jäänyt jämiä tänä aamuna.

Aamu jolloin Kärsä ei syönyt

Maailmankirjat ovat sekaisin! Kärsä on nyt kahtena aamuna jättänyt aamupalan syömättä. Se johtunee siitä, että tarjolla on ollut kalkkunapullia, joita hän ei ole ennen maistanut. Mutta silti on hyvin outoa, että Kärsä ei syö. Urpo onkin saanut syödä tupla-annoksen, sillä hänelle maistuu siipikarja siinä missä muukin liha. Hyvä niin, koska Urpon ruuan seassa on aamuisin eturauhaslääkkeet, joita hän ei varmaan muuten suostuisi ottamaan.

Nyt ei ole tarjolla muuta, joten Kärsä saa olla ilman aamupalaa, jollei kalkkuna kelpaa. Aamupala on tosin hyvin pieni annos yleensä, eli sen puoleen ei ole väliä, vaikka se jäisi Kärsältä syömättä. Nappulat kelpaavat onneksi entiseen malliin, muuten olisi kova hätä Kärsän terveyden puolesta.

Kynsikuulumiset

Kärsän kynsileikkauksesta on kolme viikkoa aikaa ja nyt Kärsä on saanut viikon verran olla ilman kauluria. Hän on välillä lipaissut poistetun kynnen kohtaa, mutta ei sen enempää kuin muitakaan tassuja. Tynkä on aikalailla kuivunut, joten nyt Kärsä on saanut mennä ulos ilman tossua muutaman päivän jo. Se helpottaa emännän elämää, kun ei tarvitse olla aina tossut ja teipit ojossa ovella.

Kärsivällisyyttä vaaditaan

Kärsä tykkää läheisyydestä, mutta hän joutuu nykyään uhrautumaan sen eteen. Asia on nimittäin niin, että jos Kärsä haluaa olla emännän kyljessä kiinni, niin hänen täytyy olla valmis antamaan korva tai häntä pikkuveljen puruleluksi. Kärsä jaksaa yleensä olla puruleluna jonkun aikaa ja sitten hän siirtyy kauemmas.



Olisi kyllä ehkä parempi kieltää pikkuveljeä kiusaamasta koiria jo tässä vaiheessa, ettei siitä tule paha tapa. Vaikka Kärsä ainakin on hyvin kiltti ja kärsivällinen, niin ei hänestäkään voi tietenkään ikinä mennä takuuseen.

Silmä kunnossa

Urpon silmäleikkauksesta on nyt melkein kolme viikkoa. Tai eihän se oikeastaan ollut leikkaus, sillä silmäkulmassa ollut näppylä poltettiin pois. Joka tapauksessa silmä on nyt parantunut. Alkuun siitä vuoti kudosnestettä, eikä kohta päässyt kuivumaan, koska Urpo raapi sen aina auki tassullaan, mutta nyt siinä ei näy oikeastaan mitään. Eläinlääkäri varoitti, että siihen voi jäädä näkyvä arpi, joka voi mahdollisesti haitata näyttelyssä, mutta tuskin Urpo enää lähtee missikisoihin vanhoilla päivillään.

Sporttipumppu lääkärissä

Urpo oli tänään eläinlääkärissä vanhojen ukkojen ongelman eli eturauhasen laajentuman aiheuttaman virtsankarkailun takia. Hänellä on todettu se jo kahdesti aiemmin ja hän on saanut siihen lääkekuurin, mutta silti oli taas mentävä oikein paikan päälle ja otettava virtsanäyte purkkiin. On tietysti ihan ymmärrettävää, ettei eläinlääkäri voi määräillä lääkkeitä näkemättä potilasta, mutta jos vaiva on tyypillisesti uusiutuva, niin jonkinlaista joustoa olisi mukava saada.

Ennen kuin Urpo pääsi vastaanotolle, niin parkkipaikalla sattui pieni härdelli, kun Kärsän piti jäädä autoon odottamaan. Hän ei millään olisi jäänyt takakonttiin vaan livahti aina ulos ennen kuin emäntä ehti läimäyttää luukun kiinni. Lopulta hän uskoi, kun emäntä oli kaatunut taistelun tuoksinassa maahan ja loukannut jalan ja käden. Jos joku todisti tapahtumia esimerkiksi vastapäisen talon ikkunasta, niin on varmaan ollut aikamoinen show!

Onneksi oli Urpon vuoro käydä lääkärissä, sillä odotushuoneessa oli kaksi isoa koiraa. Kärsä olisi menettänyt hermonsa täysin, mutta Urpo oli onneksi ihan viileä.

Itse vastaanotolla lääkäri tutki Urpon kauttaaltaan ja totesi, että sydän on atleettinen. Urpo onkin kyllä aika sporttinen kaveri, joten kiva tietää, että sydän on samaa kaliiperia. Virtsanäytteestä ei löytynyt mitään poikkeavaa, joten lääkäri tutki eturauhasen peräsuolen kautta ja totesi, että se on laajentunut. Lääkkeenä sama lääkekuuri, jonka Urpo on syönyt kahdesti aiemminkin ja joka on auttanut. Sen vaikutus kestää noin viisi kuukautta, joten nyt oli jo aikakin uusia se, koska viime kuurista on jo kymmenen kuukautta.

Urpo ei vielä saanut lääkettä, koska sitä ei ollut apteekissa. Kuuri alkaa huomenna, joten pian loppuu tiputtelu.

Joulu vai pääsiäinen?

Juuri kun lumi oli alkanut sulaa lupaavasti, niin Urpo sai kokea pettymyksen märän lumen muodossa. Tänään ei loikoilla auringossa, vaan värjötellään märän turkin kanssa.

Leikkihetki

Iltalenkin jälkeen oli hyvä jäädä pihalle leikkimään hetkeksi, niin tassuista lähti kura ja rapa. Urpo innostui Kärsän leikkiinkutsusta yllättävän paljon, mutta ei se kauan kestänyt.











Kärsä näytti välillä olevan pulassa, mutta hän taisi kuitenkin olla erittäin onnellinen, että Urpo lähti mukaan leikkiin.