Kevät on täällä, lumet ovat melkein kokonaan sulaneet ja jokakeväinen kakkakeskustelu on alkanut. Aiemmin Urpon ja Kärsän kakkoja ei juurikaan ole tarvinnut kerätä muuta kuin omalta pihalta, mutta nyt kun olemme lenkkeilleet metsän sijasta asuinalueella, niin pökäleiden pussittamisesta on tullut jokapäiväinen homma.
Lastenvaunujen kanssa liikkumisessa on hyvätkin puolensa, kun kakkapussit voi laittaa vaunujen taskuun, missä ne ovat aina mukana. Silloin kun pusseja ei syystä tai toisesta ole mukana, voi olla varma, että kumpikin koira vääntää megatortut jonkun portille samalla kun ohi kulkee hirveä määrä ihmisiä paheksuen. Vaunuissa on sekin hyvä puoli, että täydet pussit voi laittaa alakoriin haisemaan. Muuten niitä joutuisi kantamaan kädessä kotiin asti, sillä meilläpäin ei oikein ole yleisiä roskiksia.
Onhan se jotenkin naurettavaa, että maatuvaa kakkaa kerätään pusseihin ja viedään kaatopaikalle, mutta kyllä ne lumen alta esiin tulevat pökäleet ovat todella ällöttäviä. Eivät ne jossain ojassa tai metsässä haittaa, mutta hoidetuilta alueilta ne pitäisi kerätä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti