Maailman rankin vuorokausi

Olemme päässeet onnellisesti uuteen kotiin, ja Urpokin on alkanut sopeutua. Hän joutui heti ensimmäisenä päivänä jäämään yksin uuteen kotiin, kun isäntäväki piipahti maistraatissa hoitamassa erään muodollisuuden pois alta. Se ei onneksi kestänyt pitkään.

Sitten koitti perjantai, ja Urpo pääsi heti aamusta hommiin fasaanijahdin merkeissä. Hän haki ihan hyvin, mutta lintuja ei ollut kovin paljon. Urpo ehti levätä vain pari tuntia ja sitten alkoi yövuoro supijahdissa. Yö Miinan opissa meni loistavasti: Supit olivat liikkeellä lämpimän sään ansiosta ja saalista tuli ikkunoista ja ovista. Sekä Urpon että Miinan työskentely supijahdissa paranee kerta kerralta.

Tänään Urpo ei ole oikeastaan tehnyt paljon mitään muuta kuin nukkunut. Hän ei edes reagoinut, kun isäntäväki kävi pihalla. Yleensä jo ulkovaatteiden kahina saa Urpon liikkeelle.

Pallinaama-Urpo

Lauantai-iltana


Sunnuntaiaamuna

Niinhän siinä kävi, että jouduimme lauantaina viemään Urpon eläinlääkäriin tutkittavaksi, koska kuono jatkoi turpoamista. Eläinlääkäri tutki kuonoa ja olisi ilman ennakkotietoja veikannut, että kyy on päässyt puraisemaan. Helmikuussa sen ei pitäisi olla mahdollista, mutta johan vähän aikaa sitten Sauvossa koira oli saanut kyyn pureman. Helmikuussa!

Joka tapauksessa Urpo sai antibioottikuurin ja kipulääkityksen. Eläinlääkäri veikkasi, että turvotus laskisi seuraavaan päivään mennessä, mutta näin ei tosiaankaan ollut niin kuin kuvasta näkee. Sunnuntaina turvotus oli pahimmillaan eikä Urpo näyttänyt lainkaan itseltään. Olimme onneksi melkein koko päivän tien päällä, niin Urpo sai makoilla autossa.

Maanantaina meininki olikin sitten aivan eri, ja pallinaama mennyttä aikaa. Nyt Urpolla onkin uusi ongelma: muutto. Olemme pakanneet kotia kasaan koko päivän, ja Urpo on ollut ihmeissään. Hän on rauhoittunut sohvalle vasta nyt illalla. Huomenna pääsemme uuteen kotiin, kivaa!

Taisteluhaava

Kuva otettu eilen illalla


Kuva otettu tänä aamuna

Urpo sai supijahdissa taisteluhaavan kuonoon. Turvassa oli ensin vain patti, nyt Urpo muistuttaa hyljettä! Luvassa lienee eläinlääkärireissu, vaikkei kuono näytä Urpoa haittaavan.

Hän oli viime yönä taas supijahdissa (tälli tuli siis tiistain ja keskiviikon välisenä yönä) ja intoutui jäljittämään supikoiraa kilometrin verran. Aamulla hän tuli iloisena kotiin ja söi hyvällä ruokahalulla, joi vettä päälle ja rojahti nukkumaan. Toivottavasti tästä selvittäisiin antibioottikuurilla. Tämänpäiväinen fasaanijahti jää kuitenkin ikävä kyllä väliin.

Öisiä supikoiria

Urpo oli tässä eräänä yönä Miina-karkkarin kanssa supijahdissa. Yö meni loistavasti ja saalista tuli, kuten kuvasta näkyy. Urpolle tämä oli vasta kolmas supijahti, mutta ura on selvästi noususuhdanteessa, sillä Miina on kokeneempana erittäin pätevä opettaja. Viikonlopuksi on suunnitteilla kaikenlaista pientä metsästyshommaa, jipii!

Muistoissamme Bertta

Bertta nukahti tänä aamuna ikiuneen. Lepää rauhassa, rakas mummeli.

Ystävä

Paras ystävämme Urpo. Tähän miljoona sydäntä. (Kuva on valitettavasti vanha, nyt ei ole enää lunta, ei jäätä eikä varsinkaan aurinkoa.)

Armoton valmentaja

Lumet ja jäät ovat sulaneet, joten nyt voi taas canicrossailla turvallisesti. Siispä kävimme tänään pitkästä aikaa juoksemassa reippaan 12 kilometrin lenkin. Urpo on kyllä erittäin tiukka valmentaja seitsemännelle täyspitkälle maratonille valmistautuvalle emännälle - armoa ei tipu, vaikka kuinka läähättäisi ja jalat huutaisivat hoosiannaa! Canicross on ennenkokematonta rääkkiä, tosin Urpo jaksaisi varmaan vetää maailman ääriin asti.

PS. Ripuli on taas kerran selätetty.

Epävirallista supijahtia ja ripulointia

Nyt on enää muutama viikko siihen, että muutamme uuteen kotiin, joka sijaitsee valitettavasti kauempana Dumlen kodista kuin nykyinen. Meidän täytyy siis koittaa järjestää pienille sekopäille treffejä mahdollisimman usein nyt kun se vielä on helppoa.



Perjantaina olimme Dumlen luona metsälenkillä ja törmäsimme sattumalta kivikkoon, joka oli varmaan täynnä supien koloja. Ainakin koirat olivat aivan innoissaan ja kiersivät kivenlohkareita vimmatusti. Supit pysyivät koloissaan, mutta saivatpahan kuitenkin hieman jännitystä elämään.



Urpo on taas alkanut ripuloida säännöllisesti. Maha on ollut löysällä vähän väliä ja nyt viikonloppuna Urpo on herättänyt emännän molempina aamuina viideltä päästäkseen ulos. Luulimme jo, että vatsaongelmat olisivat mennyttä aikaa, sillä Urpolla ei ollut ripulia puoleen vuoteen, mutta taisimme sittenkin nuolaista ennen kuin tipahti.



Nyt ei auta muu kuin ihmetellä taas. Urpo on ollut pirteä ja reipas, mutta eihän löysä vatsa tietenkään mikään kiva juttu ole kenellekään. Viisainta olisi tietysti mennä eläinlääkärin juttusille, mutta siitä seurannee niin suolainen lasku, että nyt on pakko lykätä sitä tulevaisuuteen ja odottaa, että Urpon vatsa rauhoittuu taas.

Veljesten herrajahti

Veljekset Urpo, Elmo ja Pläki veivät eilen erään firman herrat fasaanijahtiin. Herrat saivat paljon lintuja ja olivat toivon mukaan tyytyväisiä. Veljekset metsästivät erillisissä porukoissa, mikä oli ainakin Urpon kannalta hyvä, koska hän tuskin olisi suhtautunut kovin suopeasti veljiinsä.



Urpolla meni muuten hyvin, mutta hän teki taas paukkunoutoja koko ajan. Sen kun saisi kitkettyä pois, niin Urpo olisi erittäin hyvä ellei täydellinen.

Eväsretki jäällä

Maattuaan koko aamupäivän isännän kanssa sohvalla Urpo oli jo melko levoton, kun Dumle tuli vihdoin hakemaan häntä treffeille. Tällä kertaa suuntasimme jäälle testaamaan, kestääkö se vielä. No kestihän se onneksi! Koko merenlahti oli täynnä mönkijöitä, jotka ajoivat välillä todella kovaa, joten pärinän kuuluessa koirat piti äkkiä ottaa vierelle seuraamaan, mutta muuten he saivat juosta aivan vapaasti. Meillä oli vähän eväitä mukana, tosin koirille ei valitettavasti ollut mitään. He osasivat kuitenkin kerjätä niin mallikkaasti, että munkeista irtosi pienet siivut heillekin.

Mönkijöistä huolimatta oli kyllä kiva käydä jäällä. Koiramme-lehdessä oli juuri juttua siitä, että saako koiraa pitää vapaana jäällä, ja yksiselitteinen tuomio oli, että saa, jää kun ei ole kenenkään omistuksessa. Me söimme eväämme erään mökin edustalla, mutta varoimme jättämästä mitään jälkiä, siis tassun- ja kengänjälkiä lukuun ottamatta. Urpo ei esimerkiksi saanut kaivaa maata rannasta, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli.