Kauhea ensilumi

Aamu valkeni tänään räntäisenä lumisena, mikä ei ollut lainkaan Urpon mieleen. Tarkoitus oli käydä metsässä ja pellolla juoksuttamassa Urpoa, mutta hän ei suostunut lähtemään mihinkään. Hänet sai juuri ja juuri kammettua ovesta ulos.



Urpo kipitti keskelle pihaa, väänsi pökäleet siihen paikkaan ja juoksi äkkiä takaisin ovelle vinkumaan sisäänpääsyä. Eipä ole ennen tullut moista nähtyä, mutta ilmeisesti märkä lumi oli sen verran inhottavaa, ettei se sopinut seisojan hienolle turkille ja aroille tassuille.



Iltapäivällä Urpo joutui lähtemään emännän peesaajaksi juoksulenkille, sillä eihän koko päivää voi viettää sisällä. Alku oli hankalaa, koska Urpo ei meinannut lähteä juoksemaan ollenkaan ja jäi koko ajan johonkin pusikkoon haahuilemaan. Muutaman kilometrin jälkeen juoksu alkoi sujua vähän liiankin hyvin - Urpo eteni laukaten ja emännällä oli suuria vaikeuksia pysyä mukana vauhdissa. Näin mentiin koko loppumatka eli noin kymmenen kilometriä. Sitten Urpo joutui suihkuun, mutta nyt hän halaa onnellisena tyynyä takkatulen ääressä.

Myrskyinen jahtipäivä

Urpo oli tänään isännän kanssa Hauholla fasaanijahdissa. Paikalla oli muitakin koiria, mm. Elmo-veli sekä pikkuveli Pommi. Sää ei ikävä kyllä ollut kovin suotuisa, sillä tuuli oli poikkeuksellisen kova. Kotipihalla oli puukin kaatunut kovassa tuulessa, mutta onneksi siten, ettei se aiheuttanut mitään tuhoa.



Huonosta säästä huolimatta alas tuli kaksi fasua, joista yhden Urpo otti ilmasta kiinni, toisen isäntä ampui. Linnut eivät oikein tahtoneet lentää kovan tuulen takia, joten saalis oli siihen nähden hyvä. Maata pitkin juoksevaa lintua kun ei oikein voi ampua.



Kotiin palattuaan Urpo on ollut niin poikki, että välillä täytyy oikein tarkistaa, onko hän lainkaan hengissä enää. Hän tosin rentoutui vasta, kun oli saanut luvan tulla sohvalle. Urpo joutui nimittäin suihkuun ja shampoopesulle, ja pesun jälkeen hänen täytyy aina kuivatella omalla patjallaan ennen kuin saa tulla sohvalle. Tänään se oli erityisen vaikeaa, Urpo ei olisi millään malttanut olla omalla paikallaan eikä suostunut nukkumaan siinä. Loppu hyvin, kaikki hyvin - nyt Urpo uinuu sohvalla peiton alla puhtoisena ja hyväntuoksuisena!

Juoksupoika

Metsästysreissun jälkeen Urpo on päässyt peesaamaan emäntää juoksulenkille muutaman kerran viikossa. Hän vetää todella hyvin nyt, kun ilma on viilentynyt. Käymme aina ennen lenkkiä metsässä, jotta Urpo voisi tehdä tarpeensa, mutta hän ei malta, koska juoksuvaljaat ovat siinä vaiheessa jo mukana ja Urpo tietää mitä tuleman pitää. Valjaista hän ei tosin tykkää - niitä puettaessa on aina venkoiltava pikkuapinan lailla. Mutta kun valjaat on saatu puettua, Urpo lähtee kiitämään pitkin maantietä puuskuttava emäntä perässään. Vetäminen on selvästi Urpon juttu!

PS. Kuva on lavastettu, lenkille ei oteta kameraa!

Univelkaa

Urpo oli viime yön kymmenisen tuntia yksin kotona isäntäväen töiden takia ja nyt hän on aivan poikki. Hän ei tainnut nukkua koko yönä, sillä aamulla vastassa oli uliseva ja täysin villiintynyt apina, joka ei meinannut rauhoittua ollenkaan. Hänen piti päästä autotalliin ja autoon tarkistamaan, että olisiko isäntäkin jo palannut kotiin.

Tarkkasilmäinen voi muuten huomata, että Urpolla on tossu jalassa. Toisen takajalan anturassa on nimittäin haava, joka ilmeisesti tuli eilen iltalenkillä, ainakin Urpo nosteli takatassuaan tuolloin. Verta ei onneksi ole tullut, mutta nyt haava on puhdistettu ja voideltu haavavoiteella.

Unelmien vapaapäivä

Urpo oli aamulla erittäin onnellinen, kun hänen ei tarvinnutkaan jäädä yksin kotiin koko päiväksi. Sen sijaan Urpo sai nukkua pitkään ja pääsi sitten pihalle valvomaan puukuorman purkamista. Se oli kuitenkin Urpon mielestä aika tylsää hommaa, joten lähdimme käymään Dumlen luona.





Urpolla oli virtaa kuin pienessä kylässä ja hän juoksi pitkin peltoja oranssina viivana. Korvat olivat valitettavasti kadonneet kokonaan: kun koiria kutsui luokse, vain vaalea kaunotar ilmestyi paikalle. Urpo meni omia menojaan ja suvaitsi tulla luokse vasta kun häntä itseään huvitti. Lienee syytä harjoitella perusasiat kuntoon taas.





Kotimatkalla poikkesimme eläinkaupassa ostamassa Urpolle lisää ruokaa sekä shampoota. Urpoa ei ole koskaan pesty muulla kuin vedellä, joten olisi ehkä jo aika kokeilla jotain tujumpaa ainetta. Kun pääsimme kotiin, Urpolla oli niin kauhea nälkä, että hänelle oli pakko ensin antaa jättiannos ruokaa ja mennä sitten vasta pesulle. Lika olikin ehtinyt kivasti jo kuivua turkkiin. Ruokailun jälkeen kaikki oli pyyhettä myöten valmiina pesuhuoneessa - niin, kaikki paitsi shampoo! Oli ylivoimainen tehtävä lähteä hakemaan sitä keittiöstä, joten Urpo pääsi pälkähästä ja sai vain vesipesun. Seuraavalla kerralla paremmalla onnella!

Otsalamppulenkkeilyä

Nyt on hyvin kurja aika vuodesta, koska valo on aika vähissä. Aamulenkit täytyy tehdä otsalampun kanssa, meillä landella ei nimittäin ole katuvaloja lainkaan. Tänä aamuna kävelimme Urpon kanssa pitkin tietä, kun yhtäkkiä otsalampun valoon osui silmäpari. Siinä pomppasi emännällä sydän kurkkuun ja Urpo sai äkkiä käskyn kääntyä takaisin, olimme tosin muutenkin jo kääntymässä kotiinpäin. Urpo ei olisi huomannut mitään, ellei emännän ääni olisi kuulostanut niin oudolta ja panikoivalta. Ei Urpo siltikään huomannut paikoilleen jähmettynyttä eläintä pusikossa, mutta hieman oudosti hän katsoi ja totteli käskyjä heti. Voi kun tulisi edes lunta, niin näkisi jotain aamulenkilläkin!

Upi supijahdissa

Urposta tuli tänään supikoira, hän ei siis enää ole pelkästään lintukoira. Urpo oli Pirkanmaalla katsastamassa metsästysmaastoja ja törmäsi muutamaan supikoiraan, joista kaksi tuli saaliiksi.



Ensimmäistä suppanaa Urpo tiedotti ja seisoi kaatuneen kuusen alle, jonne isäntä sen haulikolla pyörytti. Laukauksen jälkeen Urpo pääsi retuuttamaan kuollutta elukkaa. Isäntä ajatteli, että tehdään tämä ensikosketus supiin vähän helpommin, toisella kerralla kannustetaan koira kiinni supiin, jos se vaan uskaltaa. Mahdollisuutta ei tarvinnut odotella pitkään, sillä seuraava supi löytyi jo hetken kuluttua. Tällä kertaa supi jäi avanssista suuhun ja vaihtoi pikaisesti hiippakuntaa. Vaikka olemme pitäneet Urpoa vähän "lässynä" koirana, niin ilmeisesti häneltä löytyy kuitenkin pienpetokovuutta tarpeen vaatiessa.



Kanalintukauden päätös sai tällä kertaa riistanhoidollisen vivahteen, sillä metsot istuivat puissa. Hyvä näinkin, supikanta Pirkanmaalla taitaa nimittäin olla todella runsas.

Ahmatti

Nyt olemme sikäli harvinaisessa tilanteessa, että Urposta on kuoriutunut varsinainen ahmatti! Hän palasi reissusta vuorokausi sitten ja on sen jälkeen syönyt jo neljä ateriaa. Yleensähän Urpo on huono syömään ja saattaa yhtäkkiä ryhtyä syömälakkoon, vaikka kuinka olisi saanut liikuntaa ja aktiviteettejä. Hän on kyllä nyt hyvin hoikassa kunnossa taas, joten hyvä vaan, että ruoka maistuu.

Pitänee koputtaa puuta, mutta nyt on tainnut löytyä nappulamerkki, joka sopii Urpon herkälle vatsalle: Canagan. Kyseinen merkki ei ole erityisen edullinen, mutta jos sillä saa taltutettua kuukauden välein toistuvat ripulikohtaukset, niin mielellämme me siitä maksamme vähän ekstraa.

Urhean metsästäjän paluu

Urpo valtasi viime yönä erään rovaniemeläisen sohvan, mutta tänään koittaa viimein paluu kotisohvalle!

Metsällä rikkinäisillä tassuilla

Urpo on jatkanut metsästystä karuissa maisemissa Inarissa. Tassuissa on edelleen viime lauantaina tulleita haavoja, mutta Urpollapa on nyt töppöset jalassa! Ne eivät tahdo oikein pysyä mukana menossa, mutta ilmastointiteippi auttaa tässäkin ongelmassa. Etenkin etutassujen töppöset meinaavat irrota helposti, takatassuissa ne pysyvät hieman paremmin.



Mitään suuren suurta saalista ei ole tullut, mutta Urpo on saanut kivasti seisontoja. Kyllä häntä varmasti harmittaa viikonloppuna, kun koittaa kotimatkan aika!