Urpon huonovointisuus on tipotiessään! Yhtäkkiä hän vain oli taas ihan oma itsensä ja alkoi taas kerjätä herkkuja tavalliseen tyyliinsä. Tämä on suuri helpotus, sillä huoli oli kova. Jokainen tällainen on aina askel lähemmäs sitä väistämätöntä hetkeä, jolloin joudumme luopumaan Urposta. Onneksi se hetki ei ole ihan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti