Tämän aamun lenkki sai odottamattoman käänteen, kun olimme pimeässä metsässä juuri kääntymässä kohti kotia. Kärsä alkoi yhtäkkiä vetää väärään suuntaan ja haisteli vimmatusti jotain polun vieressä. Emäntä meinasi jo hermostua, kun Kärsä ei totellut käskyä tulla pois, vaan jatkoi haistelua ja kiskomista. Lopulta emäntä meni katsomaan minkä perässä Kärsä oikein oli - kahden kuusen välissä mättäällä makasi pieni koira!
Kärsä alkoi haukkua, mutta koira vain makasi paikoillaan, joten emäntä otti pienokaisen syliin. Se ei vastustellut yhtään. Pimeässä oli vaikea nähdä mitään, mutta ainakaan mitään muita ihmisiä ei ollut lähettyvillä, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kantaa pieni koira meille kotiin. Kärsä riuhtoi remmissä ja koitti koko parin kilometrin matkan hyppiä pientä koiraa kohti, mutta se ei ollut moksiskaan.
Kotona se pääsi heti tuulikaappiin turvaan isoilta pedoilta. Urpo ei ollut mukana lenkillä eikä hän tajunnut yhtään, että lenkiltä palasikin kaksi koiraa eikä vain Kärsä. Emäntä kävi myöhemmin näyttämässä pikkukoiraa Urpolle, joka makoili sohvalla. Urpo vain nuuhkaisi sitä ja heilautti häntäänsä. Kärsä sen sijaan kävi vähän kuumana ja olisi halunnut haistella pikkukoiraa, joka onneksi oli narttu.
Ilmoitus paikallisessa someryhmässä ei tuottanut tulosta, kukaan ei tunnistanut koiraa eikä tiennyt sen omistajaa. Joku oli jakanut julkaisun julkiseen karkuriryhmään, mistä eläinsuojeluyhdistys bongasi sen ja otti yhteyttä meihin puhelimitse. Koska omistajaa ei löytynyt somen voimalla, eläinsuojelu tuli hakemaan koiran puolenpäivän jälkeen. Siihen asti se makoili hyvin hiljaa ja paikoillaan eteisessä. Vettä tarjottiin, mutta ilmeisesti koiralla ei ollut jano. Eläinsuojelun edustajalla oli sirunlukija mukanaan, ja koiralta löytyi kuin löytyikin siru. Myöhemmin eläinsuojeluyhdistys päivitti someen, että omistaja oli löytynyt.
Koiran kohtalo jäi kyllä mietityttämään. Mistä se oli lähtenyt ja mitä sille oli käynyt? Jotkut arvuuttelivat somessa, että se olisi joutunut karkureissullaan auton töytäisemäksi ja oli sen vuoksi niin rauhallinen eikä vastustellut, kun vieras ihminen otti syliin. Mitään ulkoisia vammoja siinä ei ollut eikä se aristanut mitään kohtaa, kävelikin ihan normaalisti, mutta eihän sitä näin maallikkona ikinä tiedä.
Toivottavasti koiralla on kuitenkin kaikki hyvin ja hyvä koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti