Tänä aamuna emäntä oli tulossa aamulenkiltä koirien kanssa ja oli jo ottanut remmit ja kaulapannat pois, kun Urpo päätti mennä käymään takapihalla vielä. Emäntä ajatteli, että varmasti Urpo tulee pian takaisin, mutta hän olikin ottanut hatkat. Huudot ja vihellykset kaikuivat kuuroille korville, eikä Urpoa näkynyt.
Emännän oli pakko lähteä otsalampun kanssa pilkkopimeään metsään etsimään Urpoa. Onneksi mokoma karkulainen löytyi melkein heti, muuten aamun aikataulu olisi mennyt ihan uusiksi. Tumman koiran löytäminen pimeästä metsästä ei ole ihan helppo homma etenkään, kun tummalla möykyllä ei ole minkäänlaista heijastinta tai valopantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti