Sipi ja Nukka tulivat eilen seuraksemme koirametsään. Olimme varanneet kahden tunnin vuoron ja nuotiopaikan käyttöömme, jotta ehtisimme nauttia koirametsäilystä kunnolla. Varatessa ei ollut tiedossa, että pakkanen olisi niin kireä - mittari näytti kotoa lähtiessä ja automatkan aikana -10 astetta.
Alkuun kaikki menikin hyvin, kun koirat katosivat omille teilleen nuuhkimaan hajuja ja temmeltämään. Sitten Kärsä jämähti puun juurelle istumaan eikä liikkunut siitä mihinkään. Emäntä huomasi, että Kärsällä oli kylmä, joten Kärsä sai erikoisluvan tulla nuotiopaikan penkille.
Siinäkin Kärsä vain tärisi, joten emäntä haki hänelle autosta peittoja lämmikkeeksi.
Seuraavaksi Urpo oli hävinnyt jonnekin. Kovin suurta huolta ei tietysti tarvitse tulla koirametsässä, koska alue on vankasti aidattu kauttaaltaan. Urpo löytyi nuotiopaikan läheisyydestä puun alta makoilemasta. Hänelläkin on selvästi kylmä takista huolimatta, joten emäntä yritti houkutella Urpoa Kärsän viekkuun nuotiopaikalle, mutta Urpo ei pysty hengittämään savun hajussa, joten hän ei viihtynyt siellä.
Lopulta emäntä joutui viemään Kärsältä toisen peiton ja tekemään Urpolle pesän siitä nuotiopaikan viereen. Siinä Urpo kyyhötti loppuajan välillä täristen.
Sipilläkin oli rankkaa, sillä hän pääsi ukin viereen nuotiopaikalle, mutta sai lähtöpassit, kun ukin makkara alkoi kiinnostaa liikaa.
Oli kyllä mukava koirametsäreissu, mutta jospa seuraavalla kerralla olisi vähän lämpimämpi ilma, niin lyhytkarvaiset pärjäisivät paremmin. Ainoa, jolla ei ollut huolen häivää, oli Nukka, sillä hänelle ei tullut kylmä eikä väsy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti