Urpon karkureissu

Eilen illalla emäntä koki kauhun ja epätoivon hetkiä, kun Urpo oli karkuteillä melkein tunnin verran. Kaikki alkoi, kun koirat menivät iltapissalle pihalle ja Urpo katosi metsään. Yleensä hän tulee takaisin hetken päästä, mutta eilen ei tullutkaan.



Meni kymmenen minuuttia, ei näkynyt Urpoa. Sitten meni toiset kymmenen minuuttia, ei Urpoa. Vislailut ja huutelut eivät auttaneet. Välillä emäntä kävi sisällä hampaanpesulla ja suihkussa, mutta Urpoa ei kuulunut takaisin. Kun oli mennyt jo 45 minuuttia, ei auttanut muu kuin lähteä etsimään.

Pian metsän siimeksestä alkoi kuulua haukahduksia, joten kovin kaukana Urpo ei onneksi ollut. Hän oli jotenkin onnistunut jäämään aution naapuritontin aidan taakse jumiin eikä osannut itse tulla pois labyrintistä, papparaukka. Onneksi oli vielä vähän päivänvaloa ja onneksi Urpo haukahteli jumistaan, sillä muuten olisi ollut vaikea löytää häntä ryteikön seasta.

Nyt täytyy katsoa koirien perään vähän tarkemmin, etteivät he lähde minkään kakanhajun perässä tötöilemään pihalta. Eikä varsinkaan naapurin maille!