Eilinen retki ei mennyt kaikilta osin ihan putkeen. Emäntä ei laittanut nastakenkiä, vaikka omalla pihallakin on niin liukasta, ettei meinaa pystyssä pysyä. Metsässä vasta liukasta olikin ja koko retki oli yhtä eloonjäämistaistelua, kun polut olivat aivan peilijäässä. Koirien tassutkin liukuivat monessa kohdassa.
Evästauolla koirat saivat olla kiinnisidottuina kirjaimellisesti metrin päässä, mutta sen pienen hetken aikana, kun emäntä näpytteli puhelimella viestiä, niin Kärsä oli ennättänyt purra Urpon remmin poikki. Aika ironista kyllä, että Kärsä ei edes purrut omaansa vaan Urpon remmin...
Koirat saivat sen jälkeen tulla laavulle. Se kelpasi Urpolle, joka kerjäsi pikkuveljen eväitä täysin avoimesti. Loppumatkan ajaksi oli pakko tehdä Urpon remmiin solmu, koska hän ei oikein olisi voinut kävellä autolle vapaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti