Onneksi joku oli kulkenut reitin lumisateiden jälkeen, niin ei tarvinnut tarpoa ihan umpihangessa. Urpon tassut meinasivat ilmeisesti paleltua, koska hän nosteli niitä välillä. Nopeampaa vauhtia kulkien olisi varmasti tullut lämmin, mutta jouduimme matelemaan, koska pikkuveli oli jalkaisin mukana.
Metsä oli kuin sadusta, niin upea runsaine lumineen! Pitkospuita pitkin oli vaikea kulkea, koska niitä ei juuri erottanut lumen alta ja jalka lipesi aina vähän väliä niiden viereen ja upposi syvälle hankeen.
Alkuun koirat olivat remmissä, mutta siitä ei tullut mitään kiskomisen takia, joten he saivat kulkea vapaana loppumatkan. He olivat kuitenkin koko ajan käskyn alla ja seurasivat tai kulkivat ihan lähellä.
Soiden ylittäminen oli raskainta, koska niillä oli tietysti eniten lunta sekä pitkospuut lumen alla.
Pysähdyimme hetkeksi laavulle, mutta meillä ei ollut eväitä mukana kylmän sään takia.
Pikkuveljelle retki oli kaikista raskain, koska pienellä ihmisellä lumi ylsi välillä polviin asti. Hän meinasi vähän väsähtää lopussa, mutta tuossa kohtaa oli enää sata metriä matkaa jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti