Kävimme pitkästä aikaa kiertämässä minilenkin takapihan metsässä. Koirat saivat olla remmissä, koska heillä on tapana karkailla sieltä omille teilleen. Jostain tuli taas hyvät hajut, sillä he nostivat kuonot pystyyn samaan suuntaan ja seisoivat siinä fiilistelemässä hyvän tovin.
Onneksi oli remmit, sillä muuten he olisivat ihan taatusti karanneet hajujen perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti