Kun sade taukosi, pääsimme retkelle upeisiin maisemiin luontopolulle. Koirat saivat kulkea ilman remmiä, mutta käskyn alla isännän vierellä koko ajan. Ihan loppumatkasta alkoi sataa vettä, ja ehdimme sisätiloihin juuri ennen kuin alkoi kauhea myrskytuuli ja rankkasade.
Sisällä piti taas olla tarkkana, ettei Urpo olisi lipaissut kakkua, joka oli pöydällä. Hän päivysti isännän takana siltä varalta, että hänelle olisi herunut edes pieni murunen, mutta mitään ei tippunut. Jopa pikkuveli söi kakkunsa sotkematta, joten koirille ei tosiaankaan jäänyt mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti