Tänä aamuna oli yllättävän kova pakkanen (11 astetta), mutta emäntä vei koirat silti juoksemaan. Samalla toteutui pitkäaikainen haave juosta eräs paikallinen polkureitti koirien kanssa. Reitin pituus on noin 16 kilometriä ja iso osa siitä on ihan pientä kinttupolkua, jolla ei mahtuisi ohittamaan ketään. Onneksi vastaantulijoita oli tasan yksi koko reitillä.
Emäntä on juossut kyseisen reitin yksin joskus vuosia sitten ja silloin se oli huonosti merkitty joissakin kohdissa. Tällä kertaa ei tarvinnut harhailla ja etsiä seuraavaa merkkiä, koska joku oli käynyt pyöräilemässä reitin varmaan tänä aamuna tai eilen illalla, joten lumessa näkyi renkaanjälki, jota pitkin oli helppo suunnistaa. Oli tietysti pakko välillä vilkuilla muuallekin kuin maahan siltä varalta, että pyöräilijä olisikin poikennut reitiltä jossain kohtaa.
Koirat jaksoivat oikein hyvin, Urpokin tuntui tykkäävän. Ihan lopussa meinasi käydä köpelösti, kun koirat bongasivat oravan, joka juoksi kauempana polun yli. Emännän olisi pitänyt siinä kohtaa ottaa koirat lyhyelle remmille ja kävellä rauhassa oravan ohi, mutta virheistä oppii - koirat kiskoivat oravaa kohti kuin viimeistä päivää ja emäntä raahautui perässä panikoiden.
Lopun virhettä lukuunottamatta lenkki oli tosi kiva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti