
Lenkille ehdimme usein vasta, kun päivä on jo taittunut pitkälle iltapäivään. Ennen lenkkiä on nimittäin pikkuveljen ruoka-aika, joka saattaa venähtää yli tunnin mittaiseksi. Emännän on myös syötävä jossain vaiheessa aamupäivää tai muuten lenkkeilystä ei tule mitään. Aamulenkin sijaan käymme usein iltalenkillä, jos sää sallii. Jos ei, niin koirat saavat tyytyä käymään pihalla, tosin eivätpä he sateella haluakaan lenkille.
Pikkuveljen saapuminen on valitettavasti johtanut siihen, että koirat saavat vähemmän huomiota kuin ennen. Toisaalta heidän ei tarvitse enää olla yksin kotona kuin harvoin eikä silloinkaan pitkiä aikoja. Välillä he tuntuvat kaipaavan enemmän huomiota, mutta tilanteelle ei nyt kerta kaikkiaan voi mitään. He ovat edelleen hirmuisen tärkeitä perheenjäseniä, nyt huomiota on vain jakamassa kolmaskin täysin avuton hahmo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti