Öinen yllätys

Viime yö oli koirille poikkeuksellinen, koska lähdimme liikenteeseen kesken unien. He olivat ihan vauhkoina jo kotiovella ja rynnivät täyttä vauhtia pihalle heti luvan saatuaan. Sitten he saivat hypätä auton kyytiin.



Automatka meni rauhallisesti, mutta perillä alkoi taas kauhea koohaaminen. Kävelimme parin sadan metrin matkan bussipysäkille, ja koirat ehtivät siinä ajassa melkein repiä emännältä kädet irti, kun oli niin kauhea kiire, vaikkeivät he edes tienneet mihin olimme menossa.

Kun pysäkille kaartoi bussi, josta alkoi tulla ihmisiä ulos, Urpo aloitti kauhean konsertin. Kärsä säesti haukkuen. Kun sitten isäntä tuli näköpiiriin (tai koirille varmaan ennemmin hajuetäisyydelle), niin siitä se vasta riemu repesi. Urpo lauloi niin, että koko öinen moottoritie raikui.

Muut bussin kyydistä jääneet nousivat kiireen vilkkaan taksiin ja olivat varmaan vähän kauhuissaan mekkalasta. Mutta Urpo ei kerta kaikkiaan meinannut pysyä nahoissaan, eikä Kärsäkään kovin surulliselta vaikuttanut. Nyt he saavat viettää laatuaikaa isännän kanssa muutaman päivän, ihanaa!