Yhtenä iltana kivikossa kävi kauhea kuhina, kun Urpo oli bongannut sisiliskon. Kärsä ei tajunnut yhtään mistä oli kyse, mutta komppasi Urpoa varmuuden vuoksi.
Pihalla ei näkynyt yhtään sisiliskoja eikä käärmeitä viime vuonna, mutta tänä vuonna on näkynyt sekä että. Onneksi kaikki kolme käärmettä ovat olleet rantakäärmeitä. Sinänsä outoa, että ne viihtyvät meidän pihallamme, sillä ensinnäkään meillä ei ole mitään vesistöä (jos ei lasketa ojaa, joka kuivuu aina kun ei sada) ja toiseksi pihalla ja sen ympärillä on lukuisia muurahaiskekoja. Täytyy vain toivoa, etteivät kyyt ala viihtyä meillä.
PS. Sisiliskot ovat sen verran pieniä ja nopeita, ettei Urpo saa niitä kiinni millään. Jahti loppui silti lyhyeen, ettei liskolle olisi käynyt huonosti.
Meillä Onni oli jos haistelemassa siiliä, kun tajusin sen vetää pois. Eniten säikähdin sitä, ettei siilin piikit pistä kuonoon, mutta eihän se ole kiva, jos koira koskee rauhoitettuun eläimeen:) Kirjottelet muuten tosi kivasti:)
VastaaPoistahttp://radianceheartpaw.blogspot.fi
Kiitos paljon! Kuulin juuri eräästä koirasta, joka tökkäsi kuonollaan siiliä. Koiralle ei käynyt kuinkaan, mutta tajuaa ehkä seuraavalla kerralla, ettei siiliä kannata tökkiä :)
Poista