Kärsä joutui viettämään ensimmäistä uutta vuottaan kaksin kotona Urpon kanssa, koska isäntäväki oli töissä. Oli vähän kurjaa jättää heidät yksin koko yöksi, mutta asialle ei voinut mitään. Onneksi koirat eivät ole paukkuarkoja ainakaan. Illalla olimme pihalla, ja vaikka asumme aika syrjäisessä paikassa, niin jostain kuului koko ajan ilotulituksien ääniä. Kärsä höristi ehkä korviaan hieman, mutta ei reagoinut sen kummemmin. Urpon välinpitämättömyys auttoi varmasti.
Radio pauhasi täysillä koko yön, jotta Urpo ja Kärsä eivät kuulisi muita mahdollisia ääniä niin selvästi. Lähimmät naapurit olivat jo etukäteen ilmoittaneet, etteivät aio ampua raketteja, koska heilläkin on koiria ja hevosia. Kärsä oli yön aikana nakerrellut emännän kotiin unohtunutta työkännykkää, johon oli laitettu piippaavia muistutuksia. Onneksi kännykkä ei kuitenkaan mennyt käyttökelvottomaksi. Muuten Kärsä ei ollut tehnyt mitään tuhoja, vaikka roskiskin oli unohtunut esille.
Hienoja koiria! Meillekin paukuttelu kuului, mutta Roope ei ollut moksiskaan.Kossun kanssa aikoinaan olikin ihan toinen juttu. t.Ride
VastaaPoistaBertta-vainaa ei ollut moksiskaan nuorena, mutta alkoi yhtäkkiä pelätä ukkosta ja ilotulituksia elämänsä ehtoopuolella. Toivottavasti nämä meidän koirat ei ala koskaan pelkäämään pauketta!
Poista