Lauantailenkki

Meidän piti tänään mennä tapaamaan Berttaa, mutta hänen isäntäväki oli flunssassa, joten menimmekin Rekun ja Villan kanssa kiertämään Maarian altaan lenkki. Emme olleetkaan pitkään aikaan käyneet siellä, koska olemme pelänneet susia. Porukalla on hyvä mennä, niin sudetkin kaikkoavat!



Villa pelkäsi keppejä eikä uskaltanut leikkiä Urpon kanssa, jos tällä oli aarre suussa. Ehkäpä hänelle on joskus käynyt joku vahinko kepin kanssa, sillä kyllä hän ennen riehui kuin viimeistä päivää, oli keppejä tai ei.


Urpon käsittelyn jälkeen Villasta oli jäljellä vain puhuva pää.


Villa osaa myös tehdä katoamistempun Urpon taakse.

Pakkasta oli edelleen yli 15 astetta, joten Urpolla ja Rekulla oli takit päällä. Villa ei paksuine blonditurkkeineen takkia kaipaa.


Rekulla on Pompan mantteli, joka peittää tarvittaessa korvatkin.


Rekku sai isännältään lumipesun.

Koko lenkki oli pelkkää Villa ja Urpo -show'ta. Rekku jäi aivan paitsioon, vaikka hänkin otti muutaman spurtin kakaroiden perässä. Villan lempileikki on sellainen, että hän ei päästä Urpoa polulle. Urpo-raukka joutuu juoksemaan pitkin pusikoita, kun Villa vartioi polkua ja paimentaa mokomaa tunkeilijaa kauemmas. Jos Urpo pääsee luikahtamaan vartijan ohi, alkaa armoton takaa-ajo. Yleensä Urpo on nopeampi, mikä ärsyttää Villaa suunnattomasti. Takaa-ajo päättyy aina siihen, että Urpo saa turpaan.


Välillä Villa otti levähdystauon, jolloin Urpo haastoi hänet uudestaan leikkiin.


Laskevan auringon valo oli upea.


Tämäkin kuva olisi kaunis, ellei eräs linssilude olisi tunkenut itseään ruutuun.


Villa ja Rekku eivät näy kuvassa kovin hyvin, mutta he ovat tuolla kaukaisuudessa odottamassa lupaa lähteä liikkeelle.

Lenkin jälkeen Villa ja Rekku komennettiin autoon lämmittelemään, mutta Urpo treenasi noutoa vielä hetken aikaa. Hän osaa jo oikein hyvin noutaa tavaroita ja luovuttaa istualtaan.