Aamupolut

Tänä aamuna oli yllättävän kova pakkanen (11 astetta), mutta emäntä vei koirat silti juoksemaan. Samalla toteutui pitkäaikainen haave juosta eräs paikallinen polkureitti koirien kanssa. Reitin pituus on noin 16 kilometriä ja iso osa siitä on ihan pientä kinttupolkua, jolla ei mahtuisi ohittamaan ketään. Onneksi vastaantulijoita oli tasan yksi koko reitillä.



Emäntä on juossut kyseisen reitin yksin joskus vuosia sitten ja silloin se oli huonosti merkitty joissakin kohdissa. Tällä kertaa ei tarvinnut harhailla ja etsiä seuraavaa merkkiä, koska joku oli käynyt pyöräilemässä reitin varmaan tänä aamuna tai eilen illalla, joten lumessa näkyi renkaanjälki, jota pitkin oli helppo suunnistaa. Oli tietysti pakko välillä vilkuilla muuallekin kuin maahan siltä varalta, että pyöräilijä olisikin poikennut reitiltä jossain kohtaa.

Koirat jaksoivat oikein hyvin, Urpokin tuntui tykkäävän. Ihan lopussa meinasi käydä köpelösti, kun koirat bongasivat oravan, joka juoksi kauempana polun yli. Emännän olisi pitänyt siinä kohtaa ottaa koirat lyhyelle remmille ja kävellä rauhassa oravan ohi, mutta virheistä oppii - koirat kiskoivat oravaa kohti kuin viimeistä päivää ja emäntä raahautui perässä panikoiden.

Lopun virhettä lukuunottamatta lenkki oli tosi kiva!

Aikaisia aamuja

Urpolla ja Kärsällä on ollut rankka viikonloppu. Eilen he olivat isännän kanssa kalassa hyvin aikaisin aamulla. Isännän herätyskello soi jo ennen viittä, koska kalaan piti ehtiä ennen kuin emäntä lähti töihin aamupäivällä. Koirat olivat kuitenkin tyytyväisiä, koska he pääsivät sentään mukaan eivätkä joutuneet jäämään kotiin itkemään.



Viime yönä kelloja siirrettiin tuntia eteenpäin, ja tietysti emännällä oli tänään aikainen aamuvuoro. Koirat joutuivat siis lähtemään aamulenkille talviaikaa jo viideltä. He eivät edes nousseet sängystä, kun emäntä tuli makuuhuoneesta, koska he eivät varmaan voineet uskoa, että on jo aika lähteä lenkille. Pitkästä aikaa oli niin pimeää, että piti laittaa valopannat kaulaan. Ketään ei tosin näkynyt missään lenkin aikana.

Fiksumpia kuin luulisi

Metsässä on paljon kaatuneita puita kevään myrskyjen jäljiltä, välillä jopa keskellä polkua. Eräänä päivänä emännän oli tarkoitus ottaa kuva, kun koirat hyppäävät kaatuneen puun yli, mutta he eivät olleetkaan höynäytettävissä, vaan ryömivät puun alta.

Piilokissa

Kärsä taitaa olla sisimmiltään kissa, sillä hän tykkää samoista leikeistä. Pikkuveljellä on pihalla "onki", joka on tehty kepistä, narusta ja vanhasta pyykkipojasta. Tänään Kärsä alkoi kytätä ja seisoa pyykkipoikaa, kun pikkuveli veti sitä maata pitkin. Leikki jatkui ja jatkui eikä Kärsä kyllästynyt lainkaan, vaikka hän sai välillä saaliin kiinni.



Nyt perheen pienimmät ovat aivan poikki!

Urpon kevätrulla

Tänä vuonna Urpo on kevätrullaillut vähän normaalia aikaisemmin, koska pihalla ei ole ollut sulavaa lunta. Hän kierii maassa aina iltapäivisin, jos on aurinkoinen sää, ja sen jälkeen hänen turkkinsa on täynnä roskaa.

Takki paremmassa käytössä

Urpolle ostettiin Junkkarin alkumetreillä hieno Back on track -takki, joka pitää lihakset lämpimänä. Kun Urpo sitten meni ja voitti koko kisan, hän sai palkinnoksi toisen samanlaisen, joka annettiin kasvattajan koiralle. Emmehän olisi tarvinneet kahta samanlaista takkia yhdelle koiralle.

Vuosien varrella takki on kokenut kovia Kärsän käsittelyssä ja hoviompelija on saanut parsia sitä kasaan parhaansa mukaan.



Tänä aamuna takki pääsi aivan uudenlaiseen käyttöön. Naapurin tammalle syntyi viime yönä varsa, jota odotettiin syntyväksi vasta monen viikon päästä. Niinpä sille ei ollut hankittu lämmikettä, joten Urpon "bäkkäri" pääsi parempaan käyttöön nyt, kun koirat eivät enää tarvinne takkejaan tänä talvena. Varsa on suunnilleen saksanseisojan kokoinen ja takki istuu sille oikein hyvin.

Myrkyllistä herkkua

Pikkuveli saa aina ruokailun jälkeen ksylitolipastillin. Kärsä on aina siinä vaiheessa ruokapöydän lähettyvillä odottamassa, josko olisi jotain jämiä saatavilla. Yhtenä päivänä kävi niin, että pikkuveli pudotti pastillin suustaan suoraan Kärsän eteen ja niinhän siinä tietysti kävi, että tuo myrkyllinen herkku päätyi Kärsän suuhun.



Emäntä joutui äkkiä googlaamaan, että kuinka paljon ksylitolia iso koira sietää. Onneksi selvisi, ettei yksi pastilli vielä ole myrkyllinen Kärsän kokoiselle koiralle, mutta kun hänellä on muutenkin ollut maksavaivoja, niin nyt hänen sisäelimensä eivät kaipaa yhtään enempää rasitusta!

Papalle hali

Urpo ei saanut tänään rötvätä auringossa omassa rauhassa, koska pikkuveli halusi heti mennä antamaan papalle halin. Yleensä Kärsä on meidän halinallemme, mutta kyllä Urpostakin sellaisen saa.

Urpo maastoutui

Urpo oli tänään hassu ja tunki itsensä pusikkoon. Hän kaivoi sinne itselleen pesän ja meni makoilemaan. Ei edes ollut mikään erityisen kiva ilma, mutta siellä Urpo makoili ja sai pikkuveljen seurakseen.

Karkureissun nolo loppu

Kärsä sai tänään taas päähänsä karata naapurin juoksunartun hajujen perään. Tällä kertaa se kävi niin, että emäntä ehti hädin tuskin avata oven, kun koirat ryntäsivät ulos omin luvin. Kärsä lähti siitä sitten saman tien naapuriin, koska ihan pian sieltä alkoi kuulua huutoa.

Ensin Kärsä oli säikähtänyt naapurin isäntää ja sitten hän oli juossut päin hevosten sähköaitaa ja saanut tällin. Sitten hän tuli tiellä vastaan täyttä vauhtia juosten.

Loppupäivän Kärsä sai olla pihallakin remmissä, vaikka hän ei edes yrittänyt karata enää, makoili vain auringossa ja nautiskeli kevätsäästä.