Juoksijapappa

Urpo pääsi eilen mukaan juoksulenkille, koska hän oli niin innokkaasti lähdössä mukaan. Onneksi lenkki meni ihan hyvin eikä häntä tarvinnut pahemmin vetää perässä - tällä kertaa matka oli sen verran lyhyt, että pappakin jaksoi mukana menossa.

Isäntää odottamassa

Kun isäntä lähtee töihin, koirat roikkuvat ikkunassa ja saattavat luulla jopa roska-autoa isännäksi. Eihän sitä toki tiedä, vaikka tämä olisi vaihtanut alaa ja ryhtynyt kuskaamaan roskia!

Tapanitreffit

Tämä joulu sai onnellisen lopun, kun Urpo ja Kärsä pääsivät treffeille Moona-karkkarin kanssa. Koska molemmat emännät olivat olleet yövuorossa edellisenä yönä, niin pääsimme treffaamaan vasta auringonlaskun jälkeen, jolloin oli tietysti jo säkkipimeää. Rohkeasti suuntasimme kuitenkin Maarian altaan luontopolulle.

Alku meni ihan hyvin otsalampun valossa, mutta sitten reittimerkinnät loppuivat kuin seinään. Ainakaan pimeässä niitä ei näkynyt, joten eteneminen oli todella epävarmaa. Polku haarautui monessa kohdassa eikä mikään vaihtoehto näyttänyt tutulta. Siitä on jo muutama vuosi, kun Urpo ja Kärsä ovat viimeksi päässeet kyseiselle reitille eikä se siis ollut tuoreessa muistissa. Lopulta ei auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja yrittää löytää takaisin samaa reittiä.

Oli kuitenkin kivaa kulkea yhdessä koirakaverin kanssa, joka ymmärtää hyvien hajujen päälle!



Kahden tunnin lenkin ja maittavan ruuan jälkeen olisi luullut, että Urpoa olisi väsyttänyt, mutta pappa jaksoi päivystää keittiötä melkein koko illan. Kärsä sen sijaan oli väsynyt ja nukkui rauhassa treffien jälkeen.

Jouluaaton aktiviteetit

Kärsä pääsi sulattelemaan jouluherkut pois lanteiltaan jo etukäteen jouluaattoaamuna, kun hän lähti pitkälle lenkille emännän kanssa. Urpo olisi kovasti tahtonut lähteä mukaan ja hän jäi kotiin itkemään Kärsän perään, mutta eihän pappaa voi ottaa yli 20 kilometrin lenkille. Se menisi vain perässävetämiseksi loppujen lopuksi. Kärsä sen sijaan on oikein oiva lenkkikaveri myös pitkillä lenkeillä.



Urpo pääsi juoksulenkin sijasta metsään pyöräilemään pikkuveljen kanssa. Tällä kertaa meni niinpäin, että Urpo oli hitaampi kuin pieni pyöräilijä, joka joutui koko ajan hoputtamaan vanhaa pappaa. Lopuksi lapsi pääsi leikkipuistoon leikkimään ja Urpo joutui odottamaan tolppaan kiinni sidottuna leikkialueen ulkopuolella. Hän odotti oikein kiltisti ja ihan hiljaa. Jos Kärsä olisi ollut mukana, niin puistossa olisi raikunut jatkuva vinkuna.

Lahjoja jaettiin totta kai jouluaaton kunniaksi ja koiratkin saivat oman lahjansa Moonalta ja kumppaneilta. Paketti oli täynnä herkkuja ja oli siellä pallokin. Urpo ja Kärsä olivat todella iloisia lahjastaan!

Piikkitalkoot

Aamulla kello soi jo kuuden jälkeen, koska koirilla oli eläinlääkäri heti kahdeksalta. Tällä kertaa ei ollut kyseessä mikään vakava juttu, vaan rokotus sekä Urpolle kemiallisen kastraation uusinta.



Itse tutkimus ja toimenpiteet olivat aika simppeleitä, mutta odotushuoneessa meinasi olla härdelliä. Siellä oli tällä kertaa kolme koiraa ennen meitä, joten emme meinanneet päästä edes sisälle, kun Kärsä hermostui. Lisäksi pikkuveli oli mukana, joten emännällä oli kädet melkoisen täynnä - yhdessä kädessä kaksi riuhtovaa koiraa ja toisessa protestoiva taapero! Lopulta pääsimme luikahtamaan kissojen odotustilan puolelle, mistä Kärsäkin malttoi seurata toisia koiria melko rauhassa. Poispääsy olikin taas vaikea temppu, koska odotushuone oli edelleen täynnä koiria, mutta jotenkin siitä selvittiin ja Urpo ja Kärsä pääsivät autoon turvallisesti.

Molemmilla koirilla oli normaalit sydän- ja hengitysäänet, onneksi. Urposta oli vähän huoli, koska hän on pitkin syksyä yskinyt aina silloin tällöin, mutta ilmeisesti se ei ole mitään vakavaa. Eläinlääkäri kirjoitti varmuuden vuoksi reseptin loishäätölääkkeeseen, jota voimme kokeilla, jos yskiminen ei lopu. Lisäksi Urpo sai nyt vuodeksi kemiallisen kastraation, joten siitä ei tarvinne huolehtia ennen ensi vuoden joulua.

Poroyllätys

Urpo ja Kärsä saivat eilen mieluisan yllätyksen, kun he saivat Moonan emännältä poronsarvia. Ne maistuivat heille oikein hyvin, mutta koska ei voi tietää miten vatsat reagoivat, niin he eivät saaneet kaluta niitä kovin pitkään.

Jännä juttu, että sarvet eivät tuottaneet mitään murinakohtauksia tai kateutta niin kuin esimerkiksi ruoka tai luut. Urpo ja Kärsä kalusivat sarvia melko lähekkäin eivätkä juuri protestoineet tai yrittäneet paeta, kun emäntä otti ne pois.

Rasittavaa riekkumista

Mummu on ollut meillä pari päivää pikkuveljen seurana isäntäväen työkiireiden vuoksi. Urpo ja Kärsä eivät siis ole joutuneet olemaan ollenkaan yksin kotona, mutta se ei ole rauhoittanut heitä, melkein päinvastoin.



Illalla, kun pikkuveljen on ollut aika käydä nukkumaan, koirat ovat haukkuneet vuorotellen jotain aivan olematonta. Aamulla, kun emäntä on noussut ennen muita viemään koiria lenkille, he ovat säntäilleet ja koohottaneet ympäriinsä sisätiloissa niin, ettei kukaan muukaan saa nukutuksi.

Nyt olisi jo aika aloittaa joulurauha tai muuten lahjat jäävät saamatta!

Aina mukana

Kärsälle ei riitä mikään läheisyys maailmassa. Kun pikkuveli leikkii lattialla, Kärsän on pakko liittyä seuraan ja pitää kuonoa jossain ihan lähellä. Ellei sitten joku satu istumaan sohvalla, jolloin Kärsä kiipeää viereen tai mieluiten syliin asti.

Merimaisemissa

Viime viikolla vierailimme yhtenä päivänä ukin luona. Urpo ja Kärsä pääsivät tietysti lenkille merimaisemiin, vaikka sää oli kurja niin kuin muutenkin koko ajan tänä "talvena".



Lenkki oli noin kuusi kilometriä pitkä ja se kesti ja kesti, koska matkan varrella oli niin paljon hyviä hajuja. Koirien piti nuuhkia jokainen hiekanjyvä oikein huolella niin että matka eteni etanavauhtia. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.

Huonon sään vuoksi vastaan ei tullut kuin yksi koira ja yksi kissa, joka sai sellaisen haukkumyrskyn niskaansa, että varmaan piilottelee edelleen jossain puun alla.

Lenkkeilijä-Kärsä

Kärsä pääsi tänään taas emännän kanssa pitkälle lenkille. Urpo sai jäädä kotiin isännän ja pikkuveljen kanssa, koska jälleen kerran ilma on sateinen, eikä Urpoa voi muutenkaan ottaa mihinkään pitkälle lenkille mukaan. Häntä saisi vain vetää perässä koko ajan. Urpo makoili sohvalla kuorsaamassa sillä aikaa, kun Kärsä kipitti puolimaratonin verran märällä asfaltilla.

Välillä Kärsä meinasi jäädä haistelemaan jokaista heinänkortta, mutta suurimmaksi osaksi hän juoksi oikein nätisti. Matkan varrella oli paljon hylättyjä nenäliinoja, jotka Kärsä hotkaisi kitaansa aina kun ehti ennen kuin emäntä kiskaisi hänet pois. Mikähän siinäkin on, että (käytetyt?) paperinenäliinat ovat Kärsän suurta herkkua!