Hoikkana arkeen

Urpo ja Kärsä palasivat myöhään eilen illalla Ilomantsista ja Kärsä näyttää taas kauhean hoikalta. Hän on juossut niin kovasti siellä, että kilot ovat jääneet metsään.

Huomenna hänellä on taas verikoe, ja sitten saamme tietää onko hänen maksansa parantunut yhtään tukiravinteiden ansiosta. Viimeinen annospussi Samyliniä meni juuri sopivasti tänään, joten toivottavasti sitä ei tarvita enää, mokomaakin kallista ravintolisää!

Urpo osaa

Heti ensimmäisenä päivänä Ilomantsissa Urpo onnistui. Lintuja ei ole näkynyt ihan älyttömän paljon, mutta Urpolle niiden löytäminen on helppoa kuin heinänteko. Papparainen on edelleen täydessä terässä!



Kärsälläkin meni ihan hyvin, mutta hän sai jäädä iltalenkin ajaksi mökille lämmittämään saunaa.

Lainaliivissä metsälle

Urpon metsästysliivi on kadonnut mystisesti. Sitä ei löytynyt, kun emäntä pakkasi koirien tavaroita reissua varten muutama viikko sitten, joten Urpo joutui käyttämään varaliiviä, joka hiersi kainaloon kaljun kohdan. Onneksi asia tuli puheeksi Moonan omistajan kanssa, joka ystävällisesti lainasi Urpolle samanlaista liiviä. Urpo ja Kärsä ovat nimittäin parhaillaan matkalla Ilomantsiin metsästämään.

Tiistaitärskyt

Eilinen iltalenkki sujui mukavissa merkeissä Moonan kanssa, jonka tapasimme viimeksi viime kuussa. Tälläkin kertaa kiersimme paikallisen luontopolun, joka on hyvin kaunis ja monipuolinen.

Kärsä ei tällä kertaa jännittänyt Moonaa kovin paljon, vaikka hänen pitikin aluksi nostaa karvat pystyyn. Lenkin aikana koirat kulkivat enimmäkseen omia reittejään eivätkä edes huomanneet toisiaan.

Lenkin jälkeen Urpolla oli kauhea kiire päästä autoon, koska taivaalta tuli vettä ja ruoka-aika oli mennyt ohi aikoja sitten. Oli kuitenkin tosi mukavaa lenkkeillä taas hyvässä seurassa.

Syyspäivä ulkoillen

Vihdoin oli taas kunnon aurinkoinen päivä! Se alkoi juoksulenkillä metsässä, eikä todellakaan ollut liian kuuma, sillä ulkona oli vain muutama lämpöaste. Kärsä jaksoi vetää hyvin läähättämättä.

Sitten koirat nukkuivat sohvalla muutaman tunnin, minkä jälkeen he viettivät loppupäivän pihalla. Urpo huomasi päiväunilta herättyään, että aurinko oli tullut kunnolla esiin ja hän halusi heti pihalle. Liiterin edessä oli aurinkoinen paikka tuulensuojassa, joten siinä oli hyvä rötvätä. Välillä kävimme metsässä sienestämässä ja sitten rötväys jatkui.

Lisää tällaisia syyspäiviä!

Seuran mailla sienessä

Yhtenä iltana kävimme paikallisen metsästysseuran mailla sienessä ja samalla juoksuttamassa koiria. Heillä oli kauhean kova meno päällä. Varsinkin Kärsä kävi vähän väliä jossain eikä tullut takaisin kuin vasta muutaman käskyn jälkeen. Urpollakin oli niin kiire, ettei hän ehtinyt edes mukaan kuvaan.

Kateissa huonolla hetkellä

Kärsä teki eilen vähän huonoon aikaan katoamistempun, jonka takia emäntä meinasi myöhästyä töistä. Kärsä lähti nimittäin takapihan metsikköön nuuhkimaan jotain omin päin eikä tullut takaisin kutsusta. Lopulta hänet piti hakea sieltä Urpon kanssa. Onneksi Urpo johdatti emännän oikeaan suuntaan, ja Kärsä löytyi ajoissa.

Pappa kunnossa

Urpon eilisiltainen pahoinvointi oli aamulla tipotiessään, joten hän pääsi mukaan juoksulenkille. Hän kipitti ihan reippaasti emännän vierellä ja söi sen jälkeen aamupalaksi eilen syömättä jääneet nappulat. Kaikki näyttää siis olevan kunnossa.

Huoli Urposta

Viime viikko oli Urpolle yhtä juhlaa, mutta tämä viikko on alkanut alavireisesti. Hän on joutunut olemaan Kärsän kanssa kahdestaan kotona pitkiä aikoja ja tänään hän oksensi lenkin jälkeen lattialle eikä suostunut syömään. Edes makkarasiivu ei kelvannut. Papparaukka on siitä lähtien makoillut isännän sylissä sohvalla.

Metsästysreissun jälkeinen tassun aristaminen johtuu muuten siitä, että siinä on haava. Se ei onneksi ole syvä eikä vuoda eikä Urpo onnu tassua kävellessä, joten se parantunee itsestään.

Onneksi koirien ei tarvitse loppuviikolla olla yksin kotona kuin lyhyitä aikoja.

Huoli Kärsästä

Koirat palasivat eilen illalla kotiin pohjoisesta päällisin puolin hyvinvoivina. Kärsä on kuitenkin laihtunut jonkun verran ja hänellä on ollut vatsa löysällä. Urpokin arastelee toista etutassuaan, mutta ei onneksi kävellessä, vaan silloin kun sitä pyyhitään.

Kärsä on nyt syönyt pari viikkoa tukiravinnetta maksan korjaamiseksi ja ensi viikolla hänellä on taas verikoe. Sitten selviää, ovatko maksa-arvot parantuneet viime kerrasta. Laihtuminen on yksi merkki maksasairaudesta, mutta kyllä Kärsä on voinut hyvin laihtua myös metsästyksen takia. Niin on käynyt ennenkin, että hän on palannut metsästysreissulta laihtuneena. Onneksi Kärsä on oma reipas itsensä kuitenkin, ruokahalukin on ennallaan.