Sekaisin vieraista

Urpo ja Kärsä ovat alkaneet sekoilla olan takaa aina, kun meille tulee vieraita. He eivät tunnu rauhoittuvan millään ja saattaapa olla, että tiistainen tappelu johtui mustasukkaisuudesta. Kumpikin tahtoi mummun huomion eikä halunnut toista siihen lähelle.

Eilen vierailuvuorossa oli ukki, joka sai heti Urpon syliinsä. Kärsä sai olla vierailun ajan karanteenissa lapsiportin takana, ettei vain tulisi riitaa.



Jos toisen koiran pitää päästä seurustelemaan vieraiden kanssa, niin olkoon se sitten Urpo, joka on koiralauman alfauros. Toki Kärsäkin pääsi tervehtimään ukkia, mutta kun meininki ei rauhoittunut, niin siitä seurasi karanteeni.

Kärsänpoikasia maapallon toiselle puolelle?

Eräs uusiseelantilainen seisojakasvattaja näki yllä olevan kuvan Kärsästä somessa ja harmitteli, että välimatka on niin pitkä, ettei pennutus onnistu. Sitten hän kuitenkin innostui Kärsän upeasta ulkomuodosta sen verran, että hän pyysi kopioita Kärsän papereista. Sukutaulut sun muut saatuaan hän sanoi ottavansa selvää mitä sperman lähettäminen Suomesta maksaisi. Ilmeisesti se olisi kuitenkin tullut liian kalliiksi, sillä sen jälkeen miehestä ei ole kuulunut mitään.

Kärsä on toki ihana ja hirveän komea ja lihaksikas, mutta ei hänellä kuitenkaan kannata teettää pentuja Suomessa eikä Uudessa-Seelannissa. Luonteeltaan Kärsä on sen verran itsepäinen ja toisaalta pehmeä, ettei geenejä kannata laittaa eteenpäin niin kauan kuin rodun olemassaolo ei sitä vaadi.

Välikohtaus pihalla

Tämä päivä alkoi oikein mukavissa merkeissä, kun mummu tuli hoitamaan pikkuveljeä, jotta koirat pääsisivät kunnon metsälenkille. Valitettavasti leppoisa tunnelma loppui kuin seinään, kun koirille tuli kauhea tappelu pihalla ilman mitään ilmiselvää syytä. Koirille syy on tietysti selvä, mutta emäntä ja mummu eivät havainneet mitään erityistä. Tilanteessa ei ollut keppejä, luita, ruokaa, ahtaita paikkoja eikä pahemmin mitään huomiotakaan, sillä emäntä oli työntämässä lastenvaunuja kuistille mummun pidellessä vauvaa (luojan kiitos), ja tappelu alkoi emännän selän takana.



Ei siis ole selvää, kumpi aloitti taistelun, mutta emäntä oli se, joka sen lopetti menemällä väliin. Niin ei saisi tehdä, sillä siinä voi saada tahattomasti köniin ja niin siinä vähän kävikin. Emäntä sai käteen pari pientä haavaa sekä sääreen vähän isomman, mutta loppuipahan rähinä. Viime kerrasta olikin jo kulunut useampi kuukausi, mutta siinä missä rähinät ovat harventuneet, niin niistä on tullut pahemman näköisiä, sillä Kärsä ei enää antaudu Urpolle niin kuin ennen, vaan rähisee takaisin minkä ehtii. Tällä kertaa ei onneksi tullut mitään reikiä koiriin, mutta ehkä seuraavalla kerralla ei käykään näin hyvä tuuri...

Loppupäivän koirat ovat olleet vähän vaisuja ja he ovat vältelleet toisiaan. Sisätiloissa meinasi olla vähän jäykkä tunnelma, mutta kun kävimme pihalla, niin Kärsä nuoli jo Urpon naamaa. Nyt pitäisi vain yrittää olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, sillä koirat kyllä huomaavat, jos tunnelma on pelokas ja hermostunut.

Uudistunut uloskäynti

Meillä on tällä hetkellä naurettava määrä kärpäsiä sisällä, mikä varmasti johtuu melkein ikkunan alla majailevista hevosista sekä siitä, että ulko-ovea on usein pakko pitää auki erinäisistä syistä. Ei siis auttanut muu kuin hankkia ruma säleikkö pitämään edes muutama kärpänen ulkona. Se on toiminut myös koiraporttina, sillä Urpo ja Kärsä eivät oikein ole tajunneet, että siitä pääsee läpi ihan vain menemällä. Urpo varsinkin on ihan onneton säleikön kanssa ja antaa usein Kärsän mennä edellä tekemään pienen aukon.

Kuriositeetti

Kärsästä löytyy sellainen kuriositeetti, että häneltä puuttuu yksi nisä. Kuvassa pistoolin molemmin puolin on nisä, mutta niiden yläpuolella on vain yksi. Onneksi Kärsän ei tarvitse imettää, niin puute ei haittaa. Googlesta löytyvien tietojen perusteella kyseessä ei ole mikään harvinainen juttu koiramaailmassa, joten tästä ei tarvitse olla huolissaan.

Paksukaispappa

Isäntä tuli eilen kotiin yli kolmen viikon reissusta ja huomautti heti, että Urpo on lihonut. Urpo joutuikin heti tänään kymmenen kilometrin juoksulenkille vesisateeseen. Aivan kauheaa ja sopimatonta hänen arvolleen!

Tänään satoi vettä

Peräti seitsemän viikon kuivuus päättyi tänään, kun taivas repesi vihdoin. Urpolle kuivuus on ollut erittäin mieluinen asia, sillä hänhän ei voi sietää sitä, että turkki kastuu. Hän makoili aamun sohvalla eikä olisi millään lähtenyt pihalle. Kärsällä oli jo valjaat yllään, kun Urpo oli vielä suunnilleen peiton alla lymyilemässä.



Kävi sellainen tuuri, että mummu oli meillä, joten pääsimme juoksemaan (tai Urpon tapauksessa voisi puhua joutumisesta). Lenkki ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin antoisampi, sillä koirat eivät edes läähättäneet viileän sään ansiosta.

Mummovieras

Meillä oli tänään vieraana Tessa-mäykky, joka on jo kymmenenvuotias. Urpo ja Kärsä ovat tavanneet Tessan ennenkin, mutta Kärsä jaksaa joka kerta olla yhtä haltioissaan mummosta eikä kykene jättämään tätä rauhaan hetkeksikään. Sen takia Tessa saa yleensä odottaa autossa tai jossain muualla, kun ihmiset seurustelevat.

Varas vesikupilla

Koirien vesikuppi täytyy vähän väliä nostaa pois lattialta, sillä pikkuveli on alkanut uittaa kätösiään siinä. Enää Kärsä ei siis ole ainoa, joka levittelee vesikupin vettä pitkin lattioita.

Kynsihuolto ulkona

Muutama viikko sitten alkoi uusi käytäntö meidän huushollissamme. Koirien kynnet leikataan pihalla, koska kynnenpalasia sinkoilee aina sinne tänne ja pedikyyrin jälkeen täytyy imuroida. Palaset ovat pieniä, mutta kun leikattavia kynsiä on 36 (tällä hetkellä 35) kappaletta, niin niistä kertyy iso kasa. Ulkona pedikyyrin tuottama roska ei häiritse ja kaiken lisäksi ulkona on näin kesäaikaan parempi valokin. Talvella täytyy kai palata taas sisätiloihin, kun ulkona ei näe mitään.