Katsokaa nyt tätäkin!

Kärsä kiipesi emännän syliin. Hän on niin liikkis mammanpoika!

Mustikkavoro

Kärsä ei ole vain mansikkavoro, nyt hän vie jo mustikatkin heittäytymällä varpujen päälle makoilemaan!

Pennut viiriäisillä

Kärsän siskot Dumle ja Pätkis käväisivät meillä treenaamassa viiriäisillä ja veivät linnut (elävinä) mennessään. Kärsä menetti siis lemmikkinsä ainakin toistaiseksi, nyyh! Ensin oli Kärsän vuoro treenata. Muilla oli sillä aikaa kamala ahdistus päällä, ja aidan takana kävi kauhea vinkuna ja laulanta, kun kaikki olisivat halunneet päästä hakuun. Dumle ja Urpo saivat tällä kertaa harjoitella vain malttia. Vaikutti vähän siltä, että sitä pitää treenata vielä, sillä kumpikin kävi aivan ylikierroksilla.



Pentujen treenit menivät hyvin. He osasivat hakea ja seisoa, mutta Kärsä otti taas avansseja ilman lupaa. Hänkin tarvitsee siis lisää malttitreeniä. Kun linnut oli pakattu pahvilaatikkoon, pennut saivat pienen leikkituokion. Kärsä ei tosin olisi oikein jaksanut, sillä hän heittäytyi maahan läähättämään ja kellahti vielä kyljelleen, mutta sai maistaa omaa lääkettään Pätkiksen hyökättyä kimppuun. Kärsällä on nimittäin paha tapa hyökkäillä Urpon kimppuun aina kun Urpo on juuri päässyt rentoon asentoon makoilemaan. Lopulta kävi niin, että Pätkis ei olisi millään halunnut lähteä kotiin, ei vaikka viiriäiset olivat auton kyydissä. Onneksi pennut tapaavat jo ensi viikolla toisensa sekä Emy-siskon, joka tulee Hollannista asti käymään Suomessa.

Viiriäistreenit

Kärsä pääsi eilen illalla ensimmäistä kertaa treenaamaan hakua ja seisomista viiriäisillä, joita sai paikallisesta eläinkaupasta. Alkuun Kärsä ei oikein tajunnut mitä pitää tehdä, mutta sitten hän pääsi jyvälle ja osasi hakea jonkun verran. Urpo odotti sillä aikaa puuhun sidottuna ja olisi halunnut mennä auttamaan pikkuveljeä.



Kärsällä meni muuten ihan hyvin, mutta hän otti avansseja omin päin ilman lupaa. Tosin tämähän oli vasta ensimmäinen kerta, joten ei nyt voi vielä liikaa vaatia. Oli kiva nähdä, että hänellä on luontainen taipumus seisoa lintua. Tähän mennessä hän on vain kytännyt västäräkkejä pihalla.



Kun Kärsä ei löytänyt toista viiriäistä, Urpo pääsi hakuun. Se näytti tietysti hieman erilaiselta kuin Kärsän haku - Urpo suorastaan lensi puitten välissä, mutta ei kuitenkaan löytänyt lintua. Sillä aikaa Kärsä riuhtoi remmissä ja piti aikamoista laulukonserttia. Kateus iski siis saman tien, kun oma hakuvuoro päättyi. Tai ehkä kyse olikin siitä, että Kärsä oli paikallistanut linnun ja halusi mennä seisomaan sitä. Hän nimittäin ryntäsi suoraan linnulle irti päästyään. Tällä kertaa Kärsä veti siis pidemmän korren ja löysi linnun ennen Urpoa.

Pienet vesipedot

Pätkis tuli eilen yllätysvierailulle, ja Kärsä oli hyvin onnellinen leikkiessään siskon kanssa. Urpokin intoutui nylkyttämään pikkutyttöä, mikä ei yleensä ole Urpon tapaista, mutta pikkupennut pitää välillä pistää ruotuun.



Käytimme koiria uimassa lammella. Kärsää ja Pätkistä ei pahemmin tarvinnut kehottaa veteen, he menivät käskemättäkin. Vesileikit olivat vähän hurjia, sillä pennut koittivat upottaa toisiaan. Kärsäkin kävi kokonaan veden alla Pätkiksen hyökättyä päälle. Se oli kuitenkin vain leikkiä eikä kummallekaan käynyt mitään.

Pätkiksen lähdettyä takaisin kotiin Kärsä seisoi ovella vinkumassa. Kun hän pääsi ulos, hän ryntäsi suoraan nurkan taakse katsomaan, olisiko Pätkis sittenkin vielä siellä. Kärsälle taisi tulla ikävä siskoa.

Seuran talkoot

Urpo ja Kärsä pääsivät eilen isännän mukaan Pirkanmaalle metsästysseuran talkoisiin. He saivat samalla treenata vesinoutoa, koska päivä oli kuuma. He tekivät myös pienen uintilenkin yhteistuumin.





Urpolle vedestä noutaminen on tietysti tuttu juttu, vaikkei hän niin paljon tykkääkään uimisesta. Urpo sai aikaan hyvän noudon, johon isäntä oli tyytyväinen.



Kärsä ei ole aiemmin noutanut vedestä, mutta koska hän on niin kauhean innokas uimari, niin jo ensimmäinen kerta meni hyvin. Välillä Kärsä ei löytänyt fasaania ja toi sen sijaan lumpeenlehden. Hän varmaan ajatteli, että isännälle on tuotava jotain ja nappasi lähimmän irtoavan osan mukaansa.

Tässä Kärsän noutoa videomuodossa.

Vesirohmu

Kärsä ei millään haluaisi antaa kenenkään juoda samasta vesikupista, ei edes Pätkis-siskon. Kotona jos Kärsä kuulee Urpon lipittävän vettä, niin hän ryntää pikavauhtia kupille, ettei Urpo vaan juo kaikkea. Tässä pieni näyte Kärsän ahneudesta.

Hurja leikki-ilta

Eilinen ylistyskirjoitus Kärsälle taisi olla ennenaikainen. Hän oli nimittäin eilen muutaman tunnin Urpon kanssa kahdestaan kotona ja oli sillä aikaa ehtinyt syödä kaksi kolmesta kaukosäätimestä käyttökelvottomaksi. Nyt ei sitten auta muu kuin lähteä kaukosäädinkaupoille!



Illalla koirat lähtivät kyläilemään Dumlen, Rollon ja Pätkiksen luo. Kärsä sai purkaa energiaansa Rollon ja Pätkiksen kanssa sillä aikaa, kun Urpo oli mansikkamaalla räksäjahdissa. Urpo sai vain yhden linnun, mutta Kärsällä oli onnistunut leikki-ilta.

Kärsä osaa

Kärsä on nyt ansainnut ylistyskirjoituksen! Viime viikolla hän oli joka päivä Urpon kanssa kahdestaan kotona noin yhdeksän tuntia ja hän pärjäsi aivan loistavasti. Maanantaina Kärsä (oletettavasti) oli levitellyt poltettavia pahviroskia pitkin taloa, mutta kun roskat laitettiin tiistaiksi piiloon, niin Kärsä ei enää tehnyt mitään pahaa.



Lisäksi Kärsä on nyt melkeinpä täysin sisäsiisti. Yhtenäkään päivänä viime viikolla hän ei ollut tehnyt yhtään vahinkoa lattialle, edes kuraralli ei haissut pissalle. Päästyään iltapäivällä ulos Kärsä kyykistyi ja teki piiitkän pissan, joten hän oli selvästi pidätellyt siihen asti, että pääsi pihalle. Kärsälle on viimeksi sattunut vahinkoja kesäkuun alussa, jolloin hänellä oli ripuli. Silloin lattialta löytyi joka aamu löysät kasat, mutta se meni ripulin piikkiin.

Nyt Kärsän tarvitsisi enää päästä eroon yöllisistä ulkoiluista. Hän nimittäin alkaa vinkua joka yö viimeistään neljän aikaan ja haluaa pihalle. Koska hän kerran todistettavasti kykenee pidättämään, niin ehkäpä vinkumiselle ei pidä antaa periksi. Jos Kärsä pääsee neljän aikaan pihalle, niin viimeistään viideltä alkaa uusi poru, jolloin kyseessä ei tietenkään voi olla pissahätä vaan nälkä. Sitten kun Kärsä on päässyt pihalle ja saanut ruokaa, hän nukkuu kiltisti niin kauan kuin isäntäväkikin.

Onnea sateenkaarisillan tuolle puolelle

Bertta olisi tänään täyttänyt 11 vuotta. Kuva on toukokuulta 2011, jolloin Bertta opetti Urpo-vaaville isojen koirien tapoja.