Jouluaatto mummulassa

Tänä vuonna emme lähteneet jouluksi reissuun muualle kuin mummun luo. Siellä koiria odottaa aina oma patja lattialla, mutta eihän se hienohelmoille kelpaa. Urpolla on mummulassa lempipaikkana nojatuoli, joka on juuri Urpolle sopiva.



Tuolilla mahtuu hyvin istumaan, jotta näkisi paremmin keittiöön, ja siinä voi myös loikoilla makoisasti.



Kärsä suvaitsi hetken aikaa olla patjalla, mutta sitten hän meni täysin sääntöjen vastaisesti sohvalle oikein pitkäkseen. Ihmiset saivatkin oleskella jossain muualla sen aikaa, koska sohvalle ei enää mahtunut.



Urpolle ei meinannut kaikkien jouluherkkujen keskellä maistua oma ruoka ollenkaan. Sitten kun hän sai nappuloiden sekaan lihapiirakan, niin johan maistui. Tosin nappulat jäivät silti puoliksi syömättä, mutta lihapiirakasta ei jäänyt muruakaan.

Illalla kävimme vielä ukin luona, missä Kärsä sikaili ja yritti mennä sohvalle. Isäntä joutui kerta toisensa jälkeen raahaamaan Kärsän takaisin koirien peitolle.

Joulunodotus

Urpo pääsee kohta juhlistamaan viidettätoista jouluaan, hän on siis oikea konkari. Viime vuosina ei ole paljon lahjoja herunut, ettei niistä tulisi riitaa Kärsän kanssa, mutta aina on sentään ollut joku höveli sukulainen, joka on puolisalaa antanut Urpolle maistisia jouluherkuista.

Laiha Kärsäeläin

Kärsä kävi tänään eläinlääkärissä rokotuksessa ja kemiallisessa kastraatiossa. Samalla hän kävi tietysti myös vaa'alla, jonka lukema oli järkyttävä: 23,5 kiloa. Vielä elokuussa Kärsä painoi 27 kiloa, mikä oli sekin aika pieni lukema entiseen verrattuna. Kärsähän on ennen ollut aina noin 30-kiloinen, joskus jopa ylikin.



Alkusyksystä Kärsä oli jotenkin plösön näköinen eikä hänellä ollut ollenkaan vyötäröä, joten hänen ruoka-annoksiaan pienennettiin. Ilmeisesti hän saikin vähän liian vähän ruokaa, koska paino on laskenut niin paljon. Eläinlääkärikin sanoi, että Kärsä on hieman liian hoikka nyt. Täytyy siis suurentaa annoskokoa taas. Onneksi Kärsä kyllä syö kaiken minkä eteensä saa.

Hiippailija

Isäntä käski Kärsän pois sängyltä, koska hän kakoi niin kuin olisi oksentamassa. Hetken päästä Kärsä oli kuitenkin täysin äänettömästi hypännyt takaisin sängylle ja tehnyt olonsa mukavaksi.

Lempipaikka yhä edelleen

Urpo on pennusta asti tykännyt eniten isännästä ja yhä edelleen hän makoille mieluiten isännän polvitaipeessa sohvalla.

Yllättävä löytö metsästä

Metsälenkillä törmäsimme hassuun näkyyn polun varressa. Siellä oli kuusi täynnä joulupalloja. Yhdellä oksalla roikkui lappu, jonka mukaan kuusen ovat koristelleet läheisen päiväkodin lapset. Ihan hauska idea.

Mahdollisimman lähellä

Kärsä tietää, ettei hän saa mennä sängylle, jollei siinä ole päiväpeittoa. Hän menee kuitenkin mahdollisimman lähelle päiväpeiton reunaa, jotta olisi edes pieni mahdollisuus saada vähän rapsutuksia.

Maailman tärkein

Onko olemassa ihanampaa kuin uinuva pappakoira. (Vielä kun kyseinen pappa saisi vähän lihaa luiden ympärille, mutta ei Urpoon taida enää tarttua mikään.)

Uskolliset ystävät

Yhä edelleen kun isäntä menee hetkeksi pihalle, koirat kyttäävät ikkunasta, milloin hän palaa. Jos isäntä lähtee autolla johonkin, he sentään yleensä tajuavat, ettei kannata odottaa ikkunalla.

Kärsän pakkomielle

Kärsä tykkää repiä kaikenlaisia kankaita, eikä meillä sen takia voi olla koirien peittoja. Urpo tykkäisi makoilla peiton alla, mutta Kärsän takia kaikki peitot on heitetty pois.



Nyt kun ei ole peittoja, niin Kärsä on syönyt Urpon petiä. Hän on tehnyt kulmaan reiän ja repinyt sieltä fyllingit pois. Nyt ne on kuitenkin tungettu takaisin reikään ja reikä ommeltu kiinni jotenkuten. Saapa nähdä kuinka kauan menee ennen kuin Kärsä saa taas reiän auki.