Kahden karkuretken lenkki

Eilinen iltapäivälenkki ei mennyt ihan putkeen Kärsällä. Hän pääsi kaksi kertaa karkuun, kun emännän ote remmistä herpaantui. Ensimmäinen karkuretki pääsi aluilleen, kun kävelimme sellaisen talon ohi, jonka pihalla on haukkuva koira. Kärsä riehaantuu aina siinä kohtaa ja eilen hän riuhtaisi itsensä vapaaksi ja säntäsi kohti haukkuvaa koiraa. Onneksi välissä oli aita, ja Kärsä tuli muutaman sekunnin päästä takaisin. Suurin vaara tuossa kohtaa olikin autotie, jolla moni ajaa kovaa, vaikka siinä on taajamarajoitus.

Toinen karkuretki tapahtui lenkin loppupuolella, kun yhtäkkiä erään pysäköidyn auton takaa ilmestyi kissa. Koirat riehaantuivat ja Kärsän remmi lipsahti emännän kädestä. Kärsä teki taas muutaman sekunnin hyökkäyksen, joka päättyi onnellisesti siihen, että hän palasi kiltisti emännän luo eikä päätynyt esim. auton alle.

Onneksi Kärsän irtiotot ovat hyvin lyhyitä ja hän palaa aina vapaaehtoisesti takaisin ruotuun, mutta toki muutamassa sekunnissakin voi käydä huonosti, jos jostain sattuu tulemaan auto kovaa vauhtia. Vapaana juoksentelevat kissat ovat pahimpia, koska ne eivät lähde karkuun jo kaukaa niin kuin esim. ketut ja rusakot. Kissat päästävät ihan lähelle ennen kuin säntäävät pois tieltä, mistä koirat tietysti raivostuvat vielä enemmän.

Hassut ojassa

Eräänä aurinkoisena päivänä Urpo meni pihalla ojaan makoilemaan eikä mennyt kauan kunnes Kärsä liittyi seuraan. Siellä he sitten makoilivat yhdessä hassuina. (Ojassa ei tietenkään ollut sinä päivänä vettä.)

Rääkätty pappaeläin

Tämä äitienpäivä alkoi juoksulenkillä. Urpo oli heti alusta alkaen hyvin haluton juoksemaan, vaikka hänellä oli pitkästä aikaa juoksuvaljaat yllään. Hän oli vappuaaton juoksulenkillä niin pirteä, että emäntä päätti sen takia kokeilla taas juoksuvaljaita siinä toivossa, että Urpo innostuisi juoksemaan edellä. Turha toivo, häntä sai vetää perässä melkein väkisin ihan koko matkan.



Kotona selvisi syy: Urpolla oli takatassun polkuanturassa kulumaa, joka aiheutti verenvuotoa. Urpo-raukka oli varmasti ihan tuskissaan koko lenkin ajan! Olisi ehdottomasti pitänyt viedä hänet takaisin kotiin heti, kun selvisi, ettei hän halua juosta. Kotona Urpo joutui seuraavaan kauhujen paikkaan, tassujen rasvaukseen. Onneksi loppupäivä sentään meni auringossa rötväten.

Tossutassu

Kärsän etutassusta löytyi eilen pieni haava. Se on polkuanturan sivussa eikä ole vuotanut ainakaan pahasti, koska haava kävi ilmi vasta kun Kärsä nuoli tassuaan vimmatusti lenkin jälkeen. Hän sai olla yön yli tötterö päässä nuolemisen estämiseksi, mikä tuntui auttavan, sillä haava on aika hyvin kuivunut nyt. Pihalla hän sai kuitenkin jonkun aikaa pitää tossua suojana.

Virtual Canicross Challenge

Vappuaaton juoksulenkki ei ollut ihan tavallinen lenkki. Osallistuimme alkupätkällä nimittäin Traildog.fi-sivuston Virtual Canicross Challengeen eli juoksukisaan, jonka jokainen osallistuja sai toteuttaa itsenäisesti haluamallaan kolmen kilometrin mittaisella reitillä. Yli sadasta osallistujasta sijoituksemme on 22:s, ihan kelvollinen.

Itse juoksu ei ehkä ollut ihanteellinen, koska ensinnäkin lenkki alkoi ennen kuutta aamulla ja toiseksi olisi ollut parempi antaa koirien tehdä tarpeensa ennen ajanoton aloittamista. Nyt "tärkeitä" sekunteja meni siihen, että Urpo väänsi torttua ja toisaalta pysähtyi nappaamaan hevosenkakkaa suuhunsa. Mutta eipä tuolla sijoituksella tai ajalla ole niin suurta väliä, tärkeintä on tietysti osallistuminen!

Pallovaras

Pikkuveli on saanut kaksi jalkapalloa ja niistähän Kärsä on innoissaan. Aina kun taapero haluaa potkia ja heitellä palloa, Kärsä ryntää paikalle ja kaappaa pallon vaikka toisen sylistä! Jos häntä kieltää, hän alkaa haukkua häiritsevästi.

Niinpä pikkuveli on ottanut tavakseen komentaa Kärsän isolle kivelle seuraamaan peliä. Kärsä ei tietenkään pysy siellä, vaan katselee sieltä hetken huulet rullalla ja pomppaa sitten mukaan pelaamaan.

Kevät yllätti lenkkeilijät

Tänään olisi pitänyt lähteä juoksemaan aikaisemmin, koska puoli kymmeneltä oli jo liian kuuma keli koirille - aurinko paistoi täydeltä terältä eikä juuri tuullut. Kärsä hoiti vetohommat, kun taas Urpoa sai vetää perässä. Lenkki oli kymmenen kilometriä, mutta olisi saanut olla lyhyempi.

Retkellä ystävien kanssa

Sade lakkasi vihdoin, ja pääsimme retkelle ystävien kanssa. Paikallinen luontopolku oli täynnä muitakin ulkoilijoita, mutta onneksi metsässä on tilaa.



Taukopaikalla oli luonnollisesti myös paljon porukkaa, mutta pääsimme valtaamaan nuotiopaikalta hyvät paikat. Koirien käyttäytyminen jännitti hieman, koska notskilla oli herkullisia nakkeja, mutta huoli oli turha. Kaikki neljä olivat aivan satumaisen kilttejä! Vaikka ohi meni muita koiria, niin meidän nelikko pysyi hiljaa ja paikoillaan. Kärsä nyt tietysti murahteli hiukan, mutta ei alkanut riehua niin kuin olisi voinut olettaa.

Kun olimme lähdössä jatkamaan matkaa, viereisestä porukasta eräs mies varoitti, että sammalikossa oli juuri luikerrellut kyy. Emme onneksi nähneet käärmeen käärmettä, vaikka niitä varmasti oli paljon reitin varrella.

Sateinen toukokuu

Sadetakeille on ollut käyttöä tänään, kun on satanut ihan koko päivän. Aamupäivällä oli sentään vain pientä tihkusadetta, mutta sen jälkeen on tullut kuin esteristä. Se ei tietenkään ole koirien mieleen, mutta onneksi heillä on sadetakit, jotta edes selät pysyvät kuivana.

Vappukoirat

Vietimme vapunpäivää Villan ja Sipin vieraina. Alku oli hankala, koska ruskeat koirat olivat niin levottomia ja parveilivat ruokapöydän ympärillä kaiken aikaa. Heillä oli kiire lenkille, vaikkei heillä ollut mikään hätä.


Kuva A.S.

Lenkillä koirat saivat poseerata ylioppilaslakit päässään, mikä ei ollut mieluisa tehtävä. Palkka kuitenkin kelpasi. Ei ollut ihan helppoa saada kaikki neljä ensinnäkin istumaan nätissä rivissä ja toiseksi pysymään paikoillaan tarpeeksi pitkään, jotta lakit pysyivät päässä.



Lenkin jälkeen Urpoa ei näkynyt missään. Hän oli mennyt kerälle Villan petiin ja uinui aivan hiljaa. Kärsäkin oli loppupäivän aika väsynyt vappukoira.