Varas vesikupilla

Koirien vesikuppi täytyy vähän väliä nostaa pois lattialta, sillä pikkuveli on alkanut uittaa kätösiään siinä. Enää Kärsä ei siis ole ainoa, joka levittelee vesikupin vettä pitkin lattioita.

Kynsihuolto ulkona

Muutama viikko sitten alkoi uusi käytäntö meidän huushollissamme. Koirien kynnet leikataan pihalla, koska kynnenpalasia sinkoilee aina sinne tänne ja pedikyyrin jälkeen täytyy imuroida. Palaset ovat pieniä, mutta kun leikattavia kynsiä on 36 (tällä hetkellä 35) kappaletta, niin niistä kertyy iso kasa. Ulkona pedikyyrin tuottama roska ei häiritse ja kaiken lisäksi ulkona on näin kesäaikaan parempi valokin. Talvella täytyy kai palata taas sisätiloihin, kun ulkona ei näe mitään.

Uusi kynsi

Kärsän poistetun kynnen tilalle on kasvamassa uusi. Sitä hädin tuskin erottaa muista kynsistä, mutta on se vähän lyhyempi. Ei varmaan mene kauaa siihen, että sitä ei enää erota ollenkaan.

Entinen veturi

Kypsässä seitsemän vuoden iässä Urpo ei enää juurikaan vedä remmissä. Hän kulkee edellä, mutta remmi on enimmäkseen aika löysällä. Toki Urpon sisäinen veturi pääsisi varmasti valtaan, jos menisimme lenkille uuteen paikkaan, mutta tutuilla poluilla hän on oikein mukava lenkkikaveri nykyään. Ehkä on toivoa, että Kärsäkin lakkaa kiskomasta jonain päivänä.

Patti voi hyvin

Urpon patti on ja pysyy, tosin eihän se ole ollutkaan hänellä kuin reilun viikon verran. Vielä ei ole aika lähteä näyttämään sitä eläinlääkärille, sillä Urpo vaikuttaa oikein tyytyväiseltä ja iloiselta. Hän syö hyvin, nukkuu sikeästi, temmeltää pihalla ja vatsakin toimii. Jos patti olisi pahanlaatuinen, niin kai se jotenkin näkyisi Urpon käytöksessä.

Järkyttävä tapaus

Toissapäivänä olimme lenkillä, kun yhtäkkiä erään talon pihasta ilmestyi kaksi koiraa tielle noin 15 metrin päässä meistä. Kyseessä oli kaksi isoa, huskytyyppistä koiraa. Taluttajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla, joten kävi nopeasti selväksi, että koirat olivat karanneet jostain.

Tällaisissa tapauksissa tulee aina ensimmäisenä mieleen, että miten koiria voisi auttaa pääsemään takaisin kotiinsa, mutta näitä kahta ei valitettavasti olisi voinut auttaa mitenkään, koska meitä oli yksi aikuinen, yksi vauva ja kaksi koiraa, jotka eivät aina tykkää toisista koirista. Jos olisimme lähestyneet vieraita koiria, niin siitä olisi voinut syntyä tappelu, jota olisi ollut yhden ihmisen aika vaikea selvittää yksin. Lähistöllä ei näkynyt muita ihmisiä, joten teimme u-käännöksen ja jätimme karkurit oman onnensa nojaan.



Kun olimme kävelleet poispäin noin kymmenen minuuttia, kuului kun junan pilli huusi. Se oli aika hyytävä ääni ja ensimmäisenä tuli mieleen, että toivottavasti karkurit eivät olleet menneet junaradalle. Eilen selvisi median välityksellä, että valitettavasti näin oli käynyt sekä myös se, että karkurit olivat ennen kuolemaansa raadelleet läheisen talon lampaan kuoliaaksi.

Tuli aivan kauhea olo uutisesta! Olimme niin lähellä, mutta emme voineet tehdä mitään karkulaisten tai lampaan hyväksi... Jos Urpo ja Kärsä karkaavat joku kerta, niin toivottavasti heidän kohdalleen osuu sellainen ihminen, joka haluaa ja pystyy auttamaan.

Tuulinen juoksulenkki

Vihdoin sää on viilentynyt niin reilusti, että oli mahdollista lähteä juoksemaan keskellä päivää. Tuuli oli navakka, joten koirilla ei ollut ainakaan kuuma, mutta jostain syystä heitä ei oikein kiinnostanut vetäminen. Kärsäkin hyytyi jo noin viiden kilometrin kohdalla.

Lenkistä tuli tavallista pidempi, koska kävimme tarkistamassa tuntemattoman reitin, joka olikin umpikuja. Harmi, sillä kyseessä oli muuten kiva metsätie, jolla ei ollut vastaantulijoita eikä autoja.

Yhdellä pedillä

Villa ja Sipi veivät petinsä mukanaan Saksaan, joten Urpo ja Kärsä saavat nyt tyytyä omiin patjoihinsa. Niitä on kaksi, mutta ne ovat päällekkäin lattialla, koska Urpo tunkee joka tapauksessa aina samalle patjalle Kärsän kanssa, jos sohvalla ei ole tilaa. Yleensä Kärsä joutuu luopumaan omasta paikastaan ja menemään jonnekin muualle.

Vieraat lähtivät

Villa ja Sipi lähtivät eilen iltalaivalla kohti Tukholmaa ja ovat nyt matkalla Ruotsin ja Tanskan läpi kotiinsa Hampuriin. Kärsä hyppäsi eilen Skodan kyytiin ja olisi lähtenyt mukaan reissuun. Sipin ilme kertoo kyllä kaiken siitä, mitä mieltä hän oli ajatuksesta! Kaikki neljä koiraa taisivat olla aika väsyneitä eilen, kun yhteiseloa oli kestänyt jo melkein kaksi viikkoa.



Meillä oli hurjan kivaa vieraiden kanssa. Koirat tulivat niin hyvin toimeen keskenään ja muodostivat ihanat parit: Villa ja Urpo arvokkaina senioreina ja Sipi ja Kärsä villeinä nuorina. Koska kelit suosivat, niin vietimme paljon aikaa pihalla, missä Sipi ja Kärsä saivat leikkiä takaa-ajoleikkejään. Eihän Sipi tietenkään pysynyt Kärsän perässä, mutta heillä oli silti hauskaa.



Sipi oli kahdeksan lapsen äitinä erityisen kiinnostunut vauvasta ja tuntui aina olevan paikalla, kun vauva vaati huomiota. Lisäksi vauvan vinkulelu oli Sipin mielestä jännä. Aina kun lelu vinkui, Sipi riensi katsomaan sitä.



Totta kai neljän koiran kanssa on erilaista kuin kahden. Hiekkaa ja karvoja oli lattialla tuplasti, sohvalla oli ruuhkaa, ja koirien ruokailut piti hoitaa eri huoneissa. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, ja koirat pärjäsivät pariin otteeseen muutaman tunnin keskenään kotona.

Viimeinen yö oli ainoa, mikä ei mennyt ihan putkeen. Meillä oli paljon kärpäsiä, koska ovi oli ollut auki pitkin päivää. Sipi ei voi sietää niitä ja hiippaili yön pimeinä tunteina makuuhuoneeseen nukkumaan, vaikka se on heillä kotonakin ehdottoman kiellettyä. Kärsä puolestaan meni yöllä vierashuoneen sänkyyn, vaikka siellä oli vieras nukkumassa! Kauhean röyhkeää! Onneksi edes Urpo ja Villa käyttäytyivät hyvin.

Pattikylki

Urpolla oli vuosi sitten kyljessä patti, joka hävisi itsestään noin kuukauden kuluessa. Nyt hänelle on taas ilmestynyt ihan samanlainen patti. Se ei ole kipeä eikä Urpo tunnu olevan kiinnostunut siitä ollenkaan, joten suunnitelmissa on tarkkailla sitä ja antaa sen olla kunnes se häviää. Jos se ei häviä tai alkaa jotenkin vaivata, niin sitten on kai pakko mennä taas eläinlääkäriin.