Sylihirmut

Mummu kävi tänään kylässä lähinnä pikkuveljen takia, ja koirat ilahtuivat ikihyviksi, kun tuttu ihminen tuli ovesta sisään. He eivät voineet rauhoittua lainkaan niin kauan kuin mummu oli täällä. Heti ensin he hyökkäsivät tämän kimppuun ovella eivätkä meinanneet päästää sisälle ollenkaan, sitten he pysäköivät itsensä syliin sohvalle. He taitavat olla vähän mustasukkaisia pikkuveljen saamasta huomiosta, vaikka mummu huomioi heidät ihan ensin.

Jos toimisimme ihan protokollan mukaan, niin mummun olisi pitänyt tervehtiä ensin emäntää, sitten pikkuveljeä ja sitten vasta koiria. Mutta he ovat vain niin innokkaita, että protokollat joutavat hiiteen heidän mielestään. He rauhoittuivat sohvalle nukkumaan vasta kun mummu oli lähtenyt. Toiviottavasti jatkossa ei ole samanlaista show'ta joka kerta, kun meillä on vieraita...

Heikkohermoisuutta

Urpo on aina ollut hyvähermoinen koira, joka ei pienestä säikähdä eikä hötkyile. Nyt on kuitenkin tapahtunut muutos. Koirat eivät joudu olemaan paljon yksin kotona tällä hetkellä, koska emäntä on äitiyslomalla, mutta silloin harvoin, kun Urpo huomaa emännän tekevän lähtöä, alkaa aivan kauhea ulina. Se ihan sattuu korviin, meteli on niin kova. Aikaisemmin Urpo vinkui hieman vastaavassa tilanteessa, mutta nyt on tosiaan ääni voimistunut potenssiin sata. Kyse voi tietysti olla tottumuksesta, sillä koirat eivät ole kohta puoleen vuoteen joutuneet olemaan keskenään kotona säännöllisesti saati pitkiä aikoja. Ehkä Urpon mielestä kotiin jääminen on niin kauheaa sen takia, että sitä tapahtuu niin harvoin.



Toinen tilanne, missä Urpo on aivan vauhkona on iltapissalle meno. Kun emäntä laittaa illalla hammasharjan paikoilleen, koirat ryntäävät ovelle vinkumaan ja kyttäämään, milloin pääsee ulos. Sitten kun ovi aukeaa, pihalle ei voi mennä rauhassa, vaan sinne on sännättävä täyttä vauhtia kovaa haukkuen. Onneksi lähimmät naapurit ovat parinsadan metrin päässä, niin haukkuminen ei häirinne ainakaan kovin paljon. Ainoa keino saada Urpo menemään pihalle hiljaa on tyrkätä hänelle nami suuhun juuri ennen oven avaamista. Silloinkin vauhti on kyllä usein niin kova, että lattiakaivon ritilä lähtee mukaan pihalle...

Jos meillä olisi vain Urpo, niin tällaista ongelmaa ei ehkä olisi. Koirat lietsovat toisiaan jonkun verran, ja ehkäpä myös kaksijalkaisen pikkuveljen ilmestyminen perheeseen on aiheuttanut muutoksia koirissa. Ainakin he koittavat pysytellä poissa, jos pikkuveli itkee kovasti, sillä he varmaan vaistoavat sen, että emäntä on hermostunut.

Kärsivällisyys alkaa loppua

Jo huhtikuussa alkanut ongelma jatkuu edelleen. Urpon ja Kärsän suosimaa kuivamuonaa ei ole taaskaan saatavilla mistään. Koska nyt ei ole aikaa eikä halua ajella pitkin maakuntaa etsimässä sitä, niin tulipa mieleen tilata sitä netistä. Kuinkas sattuikaan, Sensitive Chickeniä 12 kilon säkissä ei ole saatavilla mistään. Ei myöskään Adult Lamb and Ricea. Huoh!

Onneksi on vielä kolmas vaihtoehto, jota Urpo ja Kärsä eivät kylläkään vielä ole maistaneet. Isoille roduille tarkoitettu kana-riisi sopinee kuitenkin seisojille, joten sitä lähti tilaukseen kolme säkkiä. Kaikki meni hyvin, paitsi että verkkokaupasta tuli eilen viesti, että siellä on jotain ruuhkaa, mistä johtuen tilauksia ei voida toimittaa normaalin aikataulun mukaisesti eli 1-3 arkipäivän kuluessa. Huoh jälleen kerran! Onneksi tänään kuitenkin tuli viesti, että tilaus on valmiina lähetettäväksi ja saapunee viimeistään ensi viikon aikana. Siihen asti pärjäämme ruokasäkillä, jonka sukulaismies toimitti meille kotikaupunkinsa eläinkaupasta, missä sitä sattumoisin oli saatavilla.

Jos tämä jo puoli vuotta sitten ilmennyt saatavuusongelma ei korjaannu, niin on kai pakko siirtyä johonkin toiseen nappulamerkkiin. Markettiruokia on tietysti aina saatavilla, mutta siihen emme taida kuitenkaan lähteä. On kiva, kun koirien turkit kiiltävät niin kuin kuvassa.

Sikailulla on seurauksensa

Yhtenä iltana Urpo sikaili niin pahasti, että hän sai jäädä kotiin sillä aikaa, kun Kärsä vei emännän ja pikkuveljen lenkille. Urpo nimittäin käveli ovesta ulos, vaikka hänet oli käsketty eteiseen paikalle. Kaiken kukkuraksi hän ei suostunut tulemaan takaisin käskystä, vaan hän tuli vasta sitten kun häntä huvitti.



Urpo huusi ja haukkui koko Kärsän puolen tunnin lenkin ajan. Tai siltä se ainakin vaikutti, sillä hän jäi haukkumaan ja haukkui taas, kun palasimme pihaan. Tämän tapauksen jälkeen Urpo ei ole mennyt ovesta ulos ilman lupaa. Liekö sattumaa vai ei, mutta hyvä näin.

Nukkumisjärjestelyt

Sellainen jännä juttu on ilmennyt nyt kun isäntä on pitkiä aikoja pois kotoa, että koirat nukkuvat öisin olkkarin sohvalla. Silloin kun isäntä on kotona, toinen heistä nukkuu yleensä vierashuoneen sängyllä. Ehkä se johtuu siitä, että isäntä valvoo yleensä aika pitkään eikä ota molempia koiria sohvalle. Kärsä saa useimmiten tyytyä rötväämään muualla, jolloin hän menee vierashuoneseen. Emännän kanssa koirat tulevat sohvalle eivätkä siis liikahda siitä yön aikana juurikaan.

Oi sateinen lokakuu

Urpo ei lähtisi näillä keleillä ulos ollenkaan. Kärsäkään ei kyllä pahemmin nauti sateesta, mutta ei sentään masennu niin kuin Urpo, joka olisi eilenkin mieluummin mennyt autoon kuin lähtenyt lenkille.



Lenkin jälkeen oli pakko pestä koirat, remmit sekä valjaat. Kaikki oli aivan kurassa ja hiekassa.

Taantunut papparainen

Urposta on tullut aivan dementoitunut! Olimme tänään lenkillä melkein puolitoista tuntia ja sen jälkeen hyvän tovin pihalla, mutta Urpo taisi unohtaa käydä kakalla. Hän alkoi nimittäin heti ruuan jälkeen eli noin tunti lenkin jälkeen päivystää ovella, että milloin pääsisi ulos.



Ei auttanut muu kuin ottaa Urpo remmiin ja lähteä käymään pihalla. Häntä ei voinut päästää ulos ovesta omin päin, koska ruuan jälkeen ei saisi juoksennella. Urpolla ei ollut mitään ripulia, vaan ihan rehellinen kakkahätä. Tällaista ei ole ennen käynyt eikä toivon mukaan käy jatkossa. Kyllä aikuisen koiran täytyy tehdä tarpeensa silloin, kun siihen on kunnon tilaisuus!

Evätty turvapaikka

Siitä lähtien kun Kärsä tuli meille, makkarin oven edessä on ollut Urpolle aikoinaan teetetty häkki. Se on toiminut sekä porttina makkariin että Kärsän turvapaikkana. Hän on tykännyt mennä häkkiin ruuan jälkeen, ettei Urpo olisi vihainen, tai jos koirat ovat saaneet moitteita jostain.

Nyt on alkanut uusi aikakausi, sillä häkki on otettu pois oven edestä. Se ei ole pitkään aikaan enää pidätellyt Kärsää, hän on tullut makkariin siitä huolimatta. Onhan se myös ollut epäkäytännöllinen eikä niin kovin kaunis sisustuselementti. Nyt Kärsällä ei siis ole varsinaista turvapaikkaa, mutta hän tajuaa silti pysytellä poissa ruuan jälkeen ja hiipii Urpon kupille vasta, kun reitti on selvä. Makkariin Kärsä tulee edelleen lähinnä aamuisin, kun hän huomaa isäntäväen heränneen.

Ukin synttäreillä

Tänään olemme olleet koko päivän "ukin" synttäreillä. Se oli aika rankkaa koirille, koska heidän piti koittaa käyttäytyä kunnolla kylässä ja vieläpä tyhjin vatsoin. Pikkuveli sai ruokaa vähän väliä ja isommatkin ihmiset söivät herkullisia ruokia, mutta koirien piti vain olla nätisti pöydän alla, koska sohvallekaan ei saanut mennä. Onneksi he pääsivät sentään pitkälle lenkille uusien hajujen pariin.



Kärsällä oli loppupäivästä aivan erityisen rankkaa lukuisten päivystyskeikkojen vuoksi. Lopulta hän rupesi seuraamaan pikkuveljeä jo valmiiksi, ettei hänen tarvitsisi rynnätä paikalle täydestä unesta heränneenä aina röyhtäyksen kuullessaan. Ukkikin oli kyllä hyvin tyytyväinen Kärsän siivouspalveluihin, eikä pikkuveljen sikailu haitannut yhtään, kun paikalla oli hetivalmis siivousväki.

Kärsän deitti-ilmoitus

Laulussa sanotaan kaikki oleellinen: Oon luotettava, kiva, ihana ja viaton!