Synttärikakku vol. 2

Urpo sai tietysti synttärikakun vielä kotona, vaikka koirahoitola oli jo muistanut häntä ihanalla kakulla varsinaisena juhlapäivänä. Tällä kertaa nakkeja oli kuusi kappaletta eli enemmän kuin puolet koko paketista. Jos Urpo elää oikein pitkään, niin pitää ruveta ostamaan isompia paketteja.

Synttäripäivä hoitolassa

Kuva Pia's Dreamdogs

Urpo ja Kärsä olivat viikon verran koirahoitola Pia's Dreamdogsilla emännän ollessa reissussa. Urpo vietti kuusivuotispäiväänsä poissa kotoa, mutta hänellä oli varmasti todella mukava päivä. Urpoa muistettiin herkullisen näköisellä kakulla, jonka hän taisi hotkaista alta aikayksikön ilmeestä päätellen.

Kiitos hoitolan väelle hyvästä hoidosta ja Urpon muistamisesta! Se lämmitti emännän sydäntä, vaikka Urpo tuskin olisi huomannut, jos häntä olisi juhlittu pari päivää myöhässä vasta kotona.

Upin supit

Isäntä lähetti Urpon supinnahkoja parkittavaksi loppuvuodesta, ja helmikuussa ne saapuivat postiin. Laatikossa oli kolme supinnahkaa sekä yksi kauriinnahka. Nyt pitäisi enää keksiä, mitä niistä tekisi (tai pikemminkin teettäisi). Meillä on vielä edellisiäkin nahkoja roikkumassa kirjahyllyssä, kun niille ei ole keksitty muuta käyttöä. Ideoita otetaan vastaan!

Kuusivuotias papparainen

Urpo täyttää tänään jo kuusi vuotta! Naama on mennyt aivan harmaaksi ja meno on ehkä hieman rauhoittunut siitä, mitä se oli nuoremmalla iällä. Urpo on tänä talvena alkanut mm. nukkumaan peiton alla pitkiä pätkiä. Hän oikein myhäilee ja menee tiukemmalle kerälle, kun hänelle laitetaan peitto päälle. Ruoka on alkanut maistua niin hyvin, että Urpo oikein kerjää sitä päivittäin. Nuorempana hänet sai välillä melkein pakottaa syömään edes jotain.

Toivottavasti Urpolla on vielä monta aktiivista vuotta jäljellä. Onnea myös sisaruksille!

Kärsävällinen odotus

Kärsä sai myöhästyneeksi synttärilahjaksi uuden frisbeen, koska vanhat olivat menneet ihan riekaleiksi jo. Frisbeetä säilytetään ulkovarastossa, jonka oven edessä Kärsä aina odottaa, että joku tulisi ottamaan sen esiin ja ryhtyisi leikkiin. Aina se ei onnistu, sillä ei hän voi saada mahan täydeltä makeaa, mutta silloin tällöin Kärsä saa treenata hetken aikaa.

Hulluttelukorvat

Kärsän hulluttelukorvat ovat aina yhtä hassut. Samanlaisia ei ole näkynyt kellään toisella seisojalla paitsi Pätkis-siskolla. Ehkä se on joku hollantilaisten juttu.

Kuivamuonan vaikutukset

Urpo ja Kärsä ovat syöneet uusia nappuloita nelisen kuukautta, joten nyt voi jo nähdä millaisia vaikutuksia ruualla on ollut. Merkki vaihtui siis Canaganista Nutroon lähinnä hinnan takia. On älytöntä maksaa yli 80 euroa kaksi viikkoa kestävästä ruokasäkistä!

Canagan oli muuten hyvä ja sopiva merkki Urpon herkälle vatsalle, joten ruuan vaihtaminen arvelutti hieman. Nyt voi onneksi kuitenkin jo sanoa, että Nutro sopii jopa paremmin sekä Urpolle että Kärsälle. Aiemmin kummallakin oli vatsa melkein joka päivä hieman löysällä, mutta nyt sitä ongelmaa ei enää ole. Urpokaan ei enää tee hervottoman kokoisia kasoja vaan pieniä nättejä kikkaroita. Nutro tuntuu imeytyvän paremmin, sillä kumpikin koira on saanut lisää massaa, eivätkä kylkiluut enää paista turkin läpi.

Ainoa ongelma Nutron kanssa on sen saatavuus. Olisi kiva ostaa kaksi 12 kilon säkkiä kerralla, mutta useimmiten saatavilla on vain yksi säkki. Netistä näkee, missä eläinkaupoissa sitä on varastossa, joten ei onneksi tarvitse ajella turhaan ympäriämpäri etsimässä sitä, mutta lähimmissä ja matkan varrella olevissa kaupoissa sitä ei juuri koskaan ole.

Huolehtiva isoveli

Joskus Urpo suostuu nukkumaan ihan pikkuveljen kyljessä kiinni. Yhtenä iltana hän jopa laittoi korvansa suojelevasti Kärsän pään päälle.

Papparainen pesässä

Kärsä ei olekaan perhen ainoa tupettaja - Urpokin on alkanut nukkua kuono peiton alla!

Uskomaton nenäliinavainu

Kärsä on ruvennut etsimään käytettyjä nenäliinoja lumen ja loskan seasta. Hän löytää melkein joka päivä ainakin yhden nenäliinan ja nielaisee sen ennen kuin emäntä ehtii kissaa sanoa. Mikähän niissä niin kiinnostaa, räkäkö?

Sekin on uskomatonta, että niitä löytyy niin paljon. Kuljemme sellaisia reittejä, missä harvemmin tulee ketään vastaan, mutta ilmeisesti siellä kulkee kuitenkin paljon löysätaskuista tai vaihtoehtoisesti välinpitämätöntä porukkaa.