Tuliainen Amerikasta

Emäntä on nyt palannut kotiin reissustaan. Urpo ja Kärsä saivat totta kai tuliaisen, ihanan sorsan. He tykästyivät siihen välittömästi eivätkä olisi antaneet edes ottaa siitä hintalappua irti.



Olisi varmaan pitänyt tuoda saman tien kaksi sorsaa, sillä nyt koirat joutuvat pitämään sitä vuorotellen. Urpo on kiltti ja luopuu siitä aina välillä suosiolla, ja Kärsä on aina haukkana paikalla ottamassa sen itselleen.



Eiliseen asti sorsa piti myös ääntä, mutta sitten Kärsä päätti suolistaa sen, joten nyt on pelkkä "nahka" jäljellä. Saa nähdä pysyykö edes se ehjänä. Jos ei, niin sitten sorsan saaga saa tulla päätökseensä. Sorsaparka ei aavistanutkaan, että joutuisi floridalaisesta marketista joku päivä Suomeen Kärsäeläimen hampaisiin!

Vieraita!

Aina kun joku ajaa pihaan, koirat vauhkoontuvat ja alkavat haukkua. Sehän on ihan hyvä, niin kukaan asiaton ei ainakaan tunge sisälle väkisin, mutta jos tulijat ovat tuttuja, niin on vähän kurjaa ottaa heitä vastaan koirien vouhottaessa heidän ympärillään. Siksi laitamme koirat joskus vierashuoneeseen portin taakse odottamaan edes niin kauan, että vieraat saavat ulkovaatteet pois. Se on ihan hyvää harjoitusta.

Toimisto-Kärsä

Kärsä on näyttää aloittaneen toimistohommat!

Joko taas?

Koirilla oli uudenvuoden tienoilla vähän rankkaa, kun isäntäväki valmisteli lattiaremppaa viemällä kirjahyllyn pois. Urpo taisi ajatella pahvilaatikoiden täyttyessä, että joko me taas muutamme uuteen kotiin. Hän oli kuitenkin enimmäkseen rauhassa ja tarkkaili tapahtumia sohvalta Kärsän viekusta.

Vuosi 2017 on alkanut koirien osalta ihan mukavissa merkeissä, sillä he ovat saaneet olla isännän remppa-apulaisina emännän reissatessa rapakon toisella puolen. Mikäs heidän on viettäessä lempi-ihmisensä kanssa laatuaikaa!

Luunpihtaaja

Koirat saivat joululahjaksi ihanat luut, kiitos vaan lahjan antajalle! Kärsä kävi heti oman luunsa kimppuun ja hävitti sen kokonaan alta aikayksikön. Urpo sen sijaan ihmetteli ja vahti omaansa kyräillen, vaikka Kärsä oli toisella puolella huonetta. Lopulta Urpoa piti hieman uhkailla ottamalla luu pois hetkeksi, jotta hän söisi sen eikä vain vahtisi sitä.

Räkä poskella uuteen vuoteen

Uusi vuosi on alkanut rauhallisesti, vaikkei se ehkä välity kuvasta, kun kummallakin koiralla on räkä poskella. Kaikki paitsi isäntä menivät nukkumaan ennen puoltayötä. Meille kuului aika paljon pauketta illalla ja yöllä, paljon enemmän kuin aikaisemmin, tosin eipä se juuri haitannut. Kärsä haukahteli alkuillasta pamahduksille, mutta tajusi sitten olla hiljaa. Päivällä tienposket olivat täynnä rakettiroskaa. Toivottavasti ilotulittajat käyvät keräämässä ne pois.

Vuoden viimeinen juoksulenkki

Tänään on kuulemma ennätyslämmin uudenvuodenaatto. Sen kyllä huomasi juoksulenkillä, sillä rapa roiskui oikein kunnolla. Muutenkaan lenkki ei mennyt ihan putkeen: alkumatkasta Urpo ei oikein suostunut vetämään, sitten emäntä kompastui ja kaatui naama edellä kuraan, sitten loppumatkasta Kärsä ei jaksanut vetää (!).

Nyt illalla olemme käyneet vielä pienellä iltalenkillä. Lähdimme ulos hyvissä ajoin ennen kuin ilotulituksia saa ampua, mutta jostain kuului silti jatkuva pauke. Onneksi se ei haittaa Urpoa ja Kärsää. Kärsä pyöritteli päätään ensimmäiset paukahdukset kuultuaan, mutta Urpo ei reagoinut millään tavalla, joten Kärsäkin rauhoittui. Itse emme ammu raketteja emmekä paukuttele mitään pikkukiinalaisia. Ensinnäkään moinen touhu ei kiinnosta pätkän vertaa ja toiseksi naapureillamme on hevosia, joten he varmaan arvostavat hiljaisuutta.

Kiva tyyny, Urpo!

Lasten kanssa

Olimme eilen viettämässä jouupäivää sukulaisten luona. Siellä oli kolme lasta, jotka arkailivat koiria alkuun, mutta tottuivat sitten. Koirat olivat ensin ihan hilseellä stressistä, mutta sitten hekin tottuivat lapsiin. Oli ilo huomata, että Urpo ja Kärsä ovat edelleen lapsiystävällisiä. Urpo antoi puolitoistavuotiaan tytön vetää korvista ja huulista räpäyttämättä silmiään, ja Kärsä leikki kiltisti kouluikäisten poikien kanssa.

Kun palasimme kotiin illalla, koirat olivat aivan poikki. He nukkuivat koko yön levollisesti lukuunottamatta paria käyntiä juomakupilla. He saivat nimittäin siivota lasten jäljet ruokapöydän alta. Suolaiset herkut janottivat jonkun verran, mutta sehän kuuluu jouluun.

Lehmän ulkoiluttaja

Aina kun emäntä tulee töistä kotiin, koirat ovat ovella vastassa hurjasti haukkuen. Urpolla on yleensä jokin lelu mukana, viime aikoina yhä useammin lehmä. Hän haluaa viedä lehmänkin pihalle ulkoilemaan, vaikka se ei ole sallittua. Urpo on alun perin löytänyt lehmän omalta pihaltamme, jonne se on ilmeisesti unohtunut edellisen asukkaan koiralta.