Seuran talkoot

Urpo ja Kärsä pääsivät eilen isännän mukaan Pirkanmaalle metsästysseuran talkoisiin. He saivat samalla treenata vesinoutoa, koska päivä oli kuuma. He tekivät myös pienen uintilenkin yhteistuumin.





Urpolle vedestä noutaminen on tietysti tuttu juttu, vaikkei hän niin paljon tykkääkään uimisesta. Urpo sai aikaan hyvän noudon, johon isäntä oli tyytyväinen.



Kärsä ei ole aiemmin noutanut vedestä, mutta koska hän on niin kauhean innokas uimari, niin jo ensimmäinen kerta meni hyvin. Välillä Kärsä ei löytänyt fasaania ja toi sen sijaan lumpeenlehden. Hän varmaan ajatteli, että isännälle on tuotava jotain ja nappasi lähimmän irtoavan osan mukaansa.

Tässä Kärsän noutoa videomuodossa.

Vesirohmu

Kärsä ei millään haluaisi antaa kenenkään juoda samasta vesikupista, ei edes Pätkis-siskon. Kotona jos Kärsä kuulee Urpon lipittävän vettä, niin hän ryntää pikavauhtia kupille, ettei Urpo vaan juo kaikkea. Tässä pieni näyte Kärsän ahneudesta.

Hurja leikki-ilta

Eilinen ylistyskirjoitus Kärsälle taisi olla ennenaikainen. Hän oli nimittäin eilen muutaman tunnin Urpon kanssa kahdestaan kotona ja oli sillä aikaa ehtinyt syödä kaksi kolmesta kaukosäätimestä käyttökelvottomaksi. Nyt ei sitten auta muu kuin lähteä kaukosäädinkaupoille!



Illalla koirat lähtivät kyläilemään Dumlen, Rollon ja Pätkiksen luo. Kärsä sai purkaa energiaansa Rollon ja Pätkiksen kanssa sillä aikaa, kun Urpo oli mansikkamaalla räksäjahdissa. Urpo sai vain yhden linnun, mutta Kärsällä oli onnistunut leikki-ilta.

Kärsä osaa

Kärsä on nyt ansainnut ylistyskirjoituksen! Viime viikolla hän oli joka päivä Urpon kanssa kahdestaan kotona noin yhdeksän tuntia ja hän pärjäsi aivan loistavasti. Maanantaina Kärsä (oletettavasti) oli levitellyt poltettavia pahviroskia pitkin taloa, mutta kun roskat laitettiin tiistaiksi piiloon, niin Kärsä ei enää tehnyt mitään pahaa.



Lisäksi Kärsä on nyt melkeinpä täysin sisäsiisti. Yhtenäkään päivänä viime viikolla hän ei ollut tehnyt yhtään vahinkoa lattialle, edes kuraralli ei haissut pissalle. Päästyään iltapäivällä ulos Kärsä kyykistyi ja teki piiitkän pissan, joten hän oli selvästi pidätellyt siihen asti, että pääsi pihalle. Kärsälle on viimeksi sattunut vahinkoja kesäkuun alussa, jolloin hänellä oli ripuli. Silloin lattialta löytyi joka aamu löysät kasat, mutta se meni ripulin piikkiin.

Nyt Kärsän tarvitsisi enää päästä eroon yöllisistä ulkoiluista. Hän nimittäin alkaa vinkua joka yö viimeistään neljän aikaan ja haluaa pihalle. Koska hän kerran todistettavasti kykenee pidättämään, niin ehkäpä vinkumiselle ei pidä antaa periksi. Jos Kärsä pääsee neljän aikaan pihalle, niin viimeistään viideltä alkaa uusi poru, jolloin kyseessä ei tietenkään voi olla pissahätä vaan nälkä. Sitten kun Kärsä on päässyt pihalle ja saanut ruokaa, hän nukkuu kiltisti niin kauan kuin isäntäväkikin.

Onnea sateenkaarisillan tuolle puolelle

Bertta olisi tänään täyttänyt 11 vuotta. Kuva on toukokuulta 2011, jolloin Bertta opetti Urpo-vaaville isojen koirien tapoja.

Iso jööti

Kärsä on nyt käynyt vaa'alla pitkästä aikaa: 18 kiloa! Hän vaikuttaa kasvavan hurjaa vauhtia ja olevan kauhean isokokoinen ikäisekseen, mutta blogin uumenista löytyi tieto, että Urpo painoi saman ikäisenä eli vajaat viisi kuukautta vanhana täsmälleen saman verran. Nyt täytyy toivoa, ettei Kärsä mene Urposta ohi, sillä Urpo on juuri sopivan kokoinen seisojapoika.

Mansikkavoro

Meillä on takapihalla oikein runsas mansikkamaa, josta saa kerätä kypsät mansikat pois joka päivä. Valitettavasti siellä käy myös mansikkavoro nimeltään Kärsä, vaikka aarteet on aidattu ja peitetty verkolla. Muillakin on kuulemma ollut sama ongelma seisojanpennun kanssa, terkkuja vaan sinne pohjoiseen!

Hiki!

Lööpit kehottavat nauttimaan helteistä, mutta mepäs emme tykkää ollenkaan! Nyt saisi lämpötila laskea ja äkkiä, koska hikoileminen ei ole kivaa. Eilen erehdyimme lähtemään pienelle lenkille iltapäivällä, mutta eihän siitä mitään tullut. Koirat alkoivat läähättää jo lyhyen taipaleen jälkeen ja meidän oli pakko kääntyä takaisin. Urpo heittäytyi varjoon makoilemaan kesken matkaa eikä suostunut liikkumaan hetkeen.



Kun pääsimme kotiin, Kärsä ei meinannut lakata läähättämästä ollenkaan. Hän pisti maahan kurarallin päälle ja sai yllensä märän pyyhkeen, joka onneksi tuntui auttavan. Illalla kävimme vielä lähilammella, ja Kärsä meni suoraan veteen pulikoimaan. Urpo sen sijaan tyytyi läähättämään eikä suostunut uimaan.

Kolmen tunnin painimatsi

Kärsä pääsi eilen leikkimään Pätkis-siskon kanssa. Heillä oli taas kauhean kivaa yhdessä, sillä vain pentu voi ymmärtää toista pentua ja jatkuvaa tarvetta roikkua korvissa, kaulassa, kyljessä ja kuonossa kiinni. Kumpikin oli ihan kuolassa koko illan!



Treffit kestivät nelisen tuntia ja lopussa Kärsä piti laittaa autoon nukkumaan, koska muuten leikki ei olisi loppunut ikinä, vaikka sisarukset olivat jo ihan piipussa. Kärsä ei edes jäänyt huutamaan perään, kun peräkontti meni kiinni ja hän jäi sinne yksikseen makoilemaan, joten kyllä hän taisi olla todella väsynyt.



Urpo oli sillä välin räksäjahdissa mansikkamaalla. Hän pääsi noutohommiin pari kertaa, joista ensimmäinen meni reisille. Urpo oli niin innoissaan, että oikeaoppinen noutaminen unohtui. Toinen kerta meni paremmin Urpon saatua isännältä pienen palautteen. Nyt on siis taas aloitettava kunnon treenit syksyä varten.

Seisojia siellä täällä

Saksanseisojia ei näe kovin usein katukuvassa, koska moni taitaa asua maaseudulla. Nyt kun mekin asumme taajaman ulkopuolella, on seisojia alkanut näkyä useammin. Muutaman kilometrin säteellä meistä asuu ainakin kaksi muuta lyhytkarvaista saksanseisojaa, joista toisen Urpo on kohdannut useamman kerran. Kyseessä on suurehko uros, jolle Urpo on murissut joka kerta.



Yhtenä iltana Urpo oli päässyt livahtamaan aidan toiselle puolelle, kun tämä toinen seisoja kulki emäntänsä kanssa kotimme ohi. Urpo äkkäsi "tunkeilijan" ennen kuin ehdimme ottaa hänet kiinni. Siitä syntyi tietysti rähäkkä, joka tosin loppui lyhyeen Urpon huomattua, että kaveri onkin paljon isompi ja vanhempi. Urpo löytyi pusikosta piileskelemästä ja tuli sitten nolona esiin kutsuttaessa. Saa nähdä uskaltaako Urpo enää rähjätä, kun joskus taas kohtaamme tämän toisen seisojan.