Luontopolulla kukkivat suopursut ja tupasvillat, jostain kuului kurkien huutoa. Oikein harmitti, että juostessa täytyy keskittyä enimmäkseen siihen, mihin astuu, eikä ehdi niinkään ihailla maisemia.
Aamulla kuuden jälkeen oli aika viileää, mutta heti kun aurinko ylsi polulle, alkoi olla lämmin. Kärsä pääsikin noin puolivälissä kastautumaan veteen. Sen jälkeen olikin hurja nousu ylös kallion päälle, missä auringonlämpöä oli jo ihan tuntuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti