Ukki kävi meillä tänään tuomassa Urpolle synttärilahjan (siitä enemmän myöhemmin). Urpo oli aivan haltioissaan, mutta ei suinkaan lahjasta vaan ukista. Urpo seurasi ukkia joka paikkaan ja seisoi pitkän ajan tämän tuolin vieressä päivystämässä, vaikkei pöydällä ollut edes mitään syötävää.

Sitten ukki tajusi vinkin ja meni sohvalle istumaan. Urpo kiipesi välittömästi tämän syliin ja nökötti siinä tassullaan kiinni pitäen. Urpo varmaan ajatteli, että vanhuksien täytyy pitää yhtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti